Pohjoisessa omien ja lainakoirien kanssa

Nappula kasvoi ja kehittyi. Tuli sen ensimmäinen talvi ja lumimatkat pohjoiseen. Vuodenvaihteessa 2015-2016 tosin lumiraja tuli vastaan vasta Rovaniemen korkeudella. Sinne asti sai ajaa kuivassa, lähes kesäisessä kelissä.

Missäs meitin eväät on...?

 Onneksi perillä Kemijärvellä oli lunta ja päästiin riemuitsemaan talvesta. Vielä en uskaltanut ottaa Tilkoa hiihtoreissulle mukaan vaan tehtiin pitkiä päiväkävelyitä ja -retkiä lähimaastoon. Loma päättyi paukkupakkasiin, oli aika palata kotiin.

Helmikuussa matkattiin taas napapiirin paremmalle puolelle, tällä kertaa auto-juna -paketilla. Tilkon eka matka junalla sujui yllättävän hyvin, turhaan jännäsin sitä. Junnu alkuun ihmetteli kiskoilla kulkemisen keinuvaa menoa ja kolinaa, mutta rauhoittui nopeasti. Tampereella ja Oulussa käytiin pissalla, ja jatkettiin sitten unia makuuvaunussa. Unna on jo kokenut junareissaaja, se tietää miten kuvio menee. Perille päästyä ilmojen haltija järjesti varsinaisen yllätyksen. Lähes koko viikko oli tuhnuista keliä, välillä satoi silkkaa vettä ja kadut oli jäisen liukkaat. Ikinä en ole kokenut helmikuussa täällä lomaillessa tuollaisia kelejä! Ei yhtään kivaa! Lumikenkäretket typistyivät, kun sohjoinen lumi petti alta ja takertui lumikenkien pohjaan. Koirat hanki olisi jotenkuten kantanut, mutta ei meikäläistä. Kelkkareittien pohjakin oli osin pettävää. Oli siis suunnattavat auratuille reiteille, mikä oli tylsää.

 

Kota-Huskyn kyydissä Riisitunturilla

Yhtenä päivänä jätin omat koirat kämpille ja suuntasin Posiolle Riisitunturin maastoon koiravaljakolla. Osallistuin päivän retkeen ranskalaisen porukan kanssa, sain siis samalla kielikylvyn ;) Keli oli harmaa, taivas vihmoi räntää ja lumi petti koirien alta, jos ne vähänkin osuivat kelkkareitin ulkopuolelle. Ylämäessä oli pakko avustaa ja työntää rekeä. Silti retki oli upea, nautin ja haaveilin omasta valjakosta!

Ja kun loma alkoi olla lopuillaan ja kotiinlähtö läheni, niin keli muuttui...niinpä tietenkin!