Hirveä hinku tunturiin! Hiihtokelit toukokuussa oli jo ohi, samoin laskettelurinteet suljettu. Pyhällä oli tunturissa niin paljon lunta, ettei sinne arvannut lähteä tarpomaan. Suuntasinkin Sallan Pyhätuntureille Tilkon kanssa. Vanhalta nimeltään nämä Sallan tunturit ovat Iso ja Pieni Pyhätunturi, mutta koska Pelkosenniemellä on myös Pyhä, niin kaimat nimettiin uudelleen Sallatuntureiksi. Korkeamman tunturin huipulla on näköalapaikka ja sinne oli matka.
Alku meni hyvin, pitkospuut olivat liukkaat, mutta aika hyvin paljaat. Kun pääsin ylemmäs, tuli myös lumi kunnolla vastaan. Puurajalla upposin välillä reittä myöten hankeen, mutta koska hanki kesti Tilkon, niin päätin jatkaa niin pitkälle kuin mahdollista.
Viimeinen töppyrä ennen varsinaista huippua...ja what!! Ylös vie rappuset, mutta nyt niistä näkyi vain kaide! Lumikenkiä ei tietenkään ollut matkassa. Olin näppäränä tyttönä ajatellut vain käveleväni kumppareilla nuoskalumessa ylös. Juu ei, toinen saapaskin tuntui päästävän kosteuden läpi. Tähänkö tämä taivallus päättyisi!
Onneksi en antanut periksi vaan kokeilin ja kappas, hanki kantoi ja pääsin nousemaan ylöspäin. Puolessa välissä olikin jo portaat näkyvissä ja käveltävissä eikä huipulla ollut lainkaan lunta. Ja ne maisemat ja hiljaisuus. Vain minä ja koirani sekä suuri luonto <3
Kirjoitin tästä Retkipaikalle jutun:
http://retkipaikka.fi/vapaa/sallatunturin-huipulla-toukokuun-auringossa/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti