sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ensilumi!

Viime yönä siirryttiin talviaikaan ihan kirjaimellisesti! Eilen tuli taivaalta tihkua ja räntää, mutta yöllä se oli muuttunut lumisateeksi! Aamulla valkoista ihanuutta oli jo toistakymmentä senttiä maassa. Lisää on satanut päivän aikana ja lämpömittari näyttää pakastumaan päin. Josko se lumi pysyisikin maassa ja sulaisi vasta toukokuussa...?

Me nautittiin tästä yllättävästä talvipäivästä. Nyt alkoi meidän aika! Lumettomat etelän talvethan oli yksi meidän pohjoiseen muuton syitä!




Käytiin koirapuistossa riehumassa. Perskärpänen oli koko ajan Unnan kimpussa ja sillä meinasi mennä hermo!


Tilko sen kuin nautti tilanteesta, kiusankappale!


Unna päätti ottaa vähän välimatkaa ipanasta.


Ihme tyyppi, jos leikistä suuttuu, taisi Tilko tuumia.


Kaupunkimaisema oli värittömän kaunis.


Märkä lumi painoi oksia ja järven pinta oli jo osin hyhmässä.



Alkuviikoksi on luvattu pakkasta ja jopa aurinkoista. Taitaa olla aika kaivaa sukset esiin!







perjantai 20. lokakuuta 2017

Vihdoinkin...aurinko!

Jopas nyt! Aurinko on yhä olemassa! Varmastikin reilu kuukausi on eletty harmauden ja usvan keskellä, kunnes tänään iltapäivällä outo valoilmiö päätti näyttäytyä. Kummasti mieli piristyi ja löytyi taas intoa kuvaamiseen!

Lunta vielä odotellaan, ehkä se tulee seuraavaksi. Valkoinen lumipeite on laskeutunut jo Pyhälle sekä kuulemma naapurikuntiin, Kemijärven tuo ihanuus tuntuu vain kiertävän. Käytiin päiväkävelyllä Kemijoen varressa ihastelemassa maisemia ja joutsenia sekä haukkumassa poroja...


Heinäpaalit ja porot pellolla, tästähän saa hyvän kuvan! Se ehti ajatuksen asteelle, sitten joku haukahti ja petteri punakuonot lähti koparat naksuen matkaan.


Edestä kuului laulujoutsenten huutoa, jatkettiin ääntä kohden. Joelle oli kokoontunut kymmeniä joutsenia suunnittelemaan lentoa kohti etelää. 

Taitouintia

Pyhän lumihuiput sekä valkeat joutsenet sinisellä joella, sehän on kuin #suomi100. 


Pakkasta on sen verran, että pienet lammet ja järvet ovat jo osittain jäässä. Ei se vielä meikäläistä kanna, mutta ehkä pilkkimiehen ;)


Tyyni joenpinta heijasti kauniisti pilvet ja lehdistä riisuuntuneet puut. Kaikki on valmista talvea varten!









sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Tervetuloa lokakuu!

Aurinko on tainnut hylätä Kemijärven ja tilalle on tullut pysyvä kosteus ja sumu. Onneksi ruskan värit antavat oman valonsa tänne harmauden keskelle. Mutta vaikka päivät ovat harmaita, niin mieli ei ole. Nyt ollaan asuttu yhdeksän kuukautta Lapissa, odotusaika alkaa olla siis ohi. Mutta minkä, ken tietää. Jotenkin vain on sellainen tunne, että tämä lokakuu tuo taas jotain uutta tullessaan. Näissä mietteissä kävin tänään Tilkon kanssa metsäretkellä nauttimassa hiljaisuudesta.


Sumu oli kietonut läheiset vaarat vaippaansa.


Kuljettiin Ämmänniemen metsässä ja löydettiin  meille uusi tulipaikka. Sinne ei johda polkuja vaan parhaiten sen saavuttaa järveltä veneellä tai kanootilla.


Paikalla odotti vain hiljaisuus, jonka rikkoi ainoastaan lintujen äänet.


Sisälle kotaan ei menty vaan keittelin kahvit rantakivillä. Onni ja autuus asua täällä ja retkeillä näissä maisemissa. Lappi on muutakin kuin tuntureita.


Joku iski ahterinsa istuinalustalle ja taisi miettiä keksejä...


Ei kun ihan vaan lintuja tarkkailen!


Vastarannan sumusta näkyivät kullankeltaiset puut.


Jatkettiin kulkua ja kierrettiin niemen toiselle puolelle. Siellä odotti ennestään tuttu laavupaikka, joka sekin on upealla paikalla. Täältä ajattelin jatkaa polkua pitkin, mutta sitten kuulin lähestyvien ihmisten ääniä! Kääk!


Hypättiin samantien polulta pois ja jatkettiin varvikossa omia jälkiä! Kun tähänkin asti oli oltu omassa rauhassa, niin ollaan loppuun asti ;)