sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Koirapuistoilua

Kotinurkilta ei löydy koirapuistoa, niinpä käydään säännöllisen epäsäännöllisesti naapurikunnan puolella puistoilemassa. Tämä ihan ipanakoiran takia. Tilko nauttii koiraseurasta, vaikka remmikäytöksestä ei sitä aina uskoisi. Juniori on nyt reilun vuoden ikäinen ja ainakin vielä tulee toimeen kaikkien koirien kanssa. Se nauttii muiden kanssa peuhaamisesta, juoksemisesta ja painimisesta. Jos Tilko tuntee olonsa ahdistetuksi, niin se juoksee karvat pystyssä pakoon ja lopulta emännän jalkojen väliin. Näin on muutaman kerran käynyt, kun isompi koira on juossut sen perässä ja takaa-ajo on alkanut näyttää ja tuntua uhkaavalta. Hyvä näin, kertaakaan se ei ole aloittanut ärhentelyä ja tappelunujakoilta on vältytty.

Unnahan on sellainen, että jos puistoon tuleekin sen mielestä joku pelottava yksilö, niin Unna astelee viereen ilmoittamaan, että nyt lähdetään. Sitten se tepsuttaa puiston portille odottamaan pikaista poistumista.

Viikonloppuna käytiin Klaukkalan koirapuistossa ja siellä olikin taas kivoja kavereita, junnuja useampikin. Niinpä Tilko sai riehua ja Unna yritti pitää junnukoirille jöötä....tosin siinä onnistumatta. Muut eivät sen komentelusta korvaansa lotkauttaneet. Tällaiset on kivoja päiviä. Puistojuoksun jälkeen vielä pitkä lenkki, niin molemmat koirat olivat puhki poikki ja nukkuivat loppupäivän ;)

 
 
Siiri, Koda, Tilko ja Unna

Unna pitää jöötä kakrulaumalle

No niin ipanat...

Uskokaa nyt!!
 
Upea husky, Koda

Lenkkiltiin myös Rajamäellä ja piipahdettiin samalla uudessa koirapuistossa. Ketään muita ei ollut, niinpä kuvailin koiria kännyllä. Oikein potrettia yritin, mutta ei...kuinka vaikeeta se muka on istua ja katsoa samaan suuntaan yhtäaikaa?!?!! Nähtävästi lähes toivotonta!

Hei, mikä tuol oikein on?


Ai missä?

No tuolla noin!
 
Siel on vieläkin jotain...

  Lopulta se onnistui...vaikka tarkoitus olikin katsoa kohti emäntää eikä isäntää :)