sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Usvaa Noitatunturilla

Olin viime sunnuntaina sopinut kaverin kanssa treffit Pyhälle Noitatunturin huipulle aamupäiväksi. Lähdin Tilkon kanssa aikaisin liikkelle ja hyvä niin. Oli pakkasaamu ja upea usva leijaili monin paikoin luoden taianomaisen fiiliksen ympärilleen. Jätin auton hotellin parkkipaikalle ja lähdin patikoimaan Karhunjuomalammen kautta Noitatunturille.

Usvaa Pyhän kylän yllä.


Hissi odottaa talvea.


Usvan kauneus ei jättänyt rauhaan, vähän väliä oli pakko pysähtyä kuvaamaan.


Huttu-Ukko vahtipaikallaan.


Vastavalo viehättää.


Rykimäaika, porot olivat liikkeellä.


 Kaverit jäivät seuraamaan meidän kulkua.


 Luostohan se sieltä usvan yläpuolella kurkkii.


Aamulla ei muita kulkijoita vielä polulla näkynyt.


Aurinko lämmittää ja pikkuhiljaa usva katoaa.


Noitatunturin huipulla. Tässä on hyvä olla, yhdessä.

Kuva @Pekka Keskinen

lauantai 21. syyskuuta 2019

Ipanasta tuli iskä

Tilko on meille varmaan aina ipana, vaikka kuinka sille tulee ikää lisää. Tänä keväänä tuli täyteen neljä vuotta ja se tapasi elämänsä nartun. Tapaaminen tuotti tulosta ja heinäkuussa Savukoskella tupsahti viisi terhakkaa pentua maailmaan. Emä Naru hoiti hienosti synnytyksen ja pentujen  hoitamisen. Iskä kävi tapaamassa pentujaan juuri ennen kuin ne lähtivät uusiin koteihinsa. Kait se antoi lapsilleen isälliset neuvot.

Perhepotretti, kerrankin kaikki osuivat samaan kuvaan!


Seuraa johtajaa


Mitähän se iskä tekee...?


Ensin Tilko vältteli pentuja, mutta sitten kiinnostuikin niistä ja kulki penikoitten kanssa pitkin pihaa.


Pentukuume!


Onneksi kaikki pennut oli varattu!



 Naru, Ruuti, Tilko ja pentu



 Maitobaarissa kaikki koolla


Täältä tullaan elämä!



  Hyvää matkaa uusiin koteihin, pennut!

torstai 19. syyskuuta 2019

Ulkuniemen luontopolulla

Kemijärvellä on useita hienoja luontopolkuja ja retkireittejä, jotka olen päättänyt koluta kaikki läpi. Elokuussa käytiin päiväretkellä Ulkuniemen luontopolulla Luusuan suunnalla. 


Kiva reitti eikä muita kulkijoita tullut vastaan. Ainoa tylsä juttu on, että tämä ei ole ympyräreitti vaan reitin joutuu kulkemaan edestakaisin. Toki maisemaat näyttävät erilaisilta, kun kulkee toiseen suuntaan, mutta kovin usein reittiä ei välttämättä innosta kävellä.


 Reitillä on hyväkuntoiset pitkokset, mikä oli kiva ylläri.


Kosteikon ja puron yli siltaa pitkin.


Luontopolun kääntöpiste on Sarvilammen rannalla, jossa on kiva evästellä. Tulipaikkaa ei ole, mutta eipä sitä aina tulia tarvitse tehdäkään.


Retken parasta antia, eväät ja yhdessäolo.

 
 

Oli aika lämmin päivä ja koirille tuli kuuma. Tilkon tyyli vilvoitella...suu auki ja raitista ilmaa sisään.


Ja Unnan tyyli...ei uimista, mutta kahlatenkin saa ittensä viileäksi.


Kuivausta unohtamatta.


Tykkään kangaspoluista ja pitkoksista, niitä tällä luontopolulla on. Ja kuulemma myös geokätköjä, ehkä seuraavaksi tullaan niitä etsimään.





tiistai 17. syyskuuta 2019

Paluu Karhunkierrokselle

Siitä on jo 15 vuotta, kun olin ensimmäisen kerran Karhunkierroksella. Reitti on jäänyt mieleeni vaativana kivikkopolkuna ja viimeisen päivän vaaranousut tuskaisena loppupinnistyksenä, mikä imi kaikki energiat. Olin ajatellut, että tuolle polulle en enää palaa, mutta toisin kävi.

Lähtöfiilikset

Kaverini oli tulossa helatorstaina pitkän viikonlopun viettoon pohjoiseen ja vaeltamaan teki mieli. Kuinka ollakaan, päädyimme Kuusamoon ja Karhunkierrokselle. Ihan koko reittiä ei suunniteltu kulkevamme, vaan startattiin Ristikalliolta, josta oli Rukalle 71 km. Siihen aika riittäisi eikä päivämatkoista tulisi liian pitkiä. Päivänvaloa touko-kesäkuun vaihteessa riittää toki ympäri vuorokauden, joten päivää pystyi venyttämään pitkälle iltaan.


Ristikallion upeat maisemat / Kuva@Tipi

Reissuun lähtiessä hieman jännäsin, että miten Tilko pärjää...tai enemminkin, että miten minä pärjään remmin päässä...reitin jyrkissä ja kapeissa kivikoissa. Näin reissun jälkeen voin todeta, ettei mitään ongelmaa. Kevyt koira kulki helposti paikasta kuin paikasta ja emäntäkin tuli hyvin remmin jatkeena.

Välillä kuljettiin esteradalla /  Kuva@Tipi

Riippusiltoja Tilko vähän jännitti, mutta meni varoen niistä ilman houkuttelua yli.

Matalana ja tassut leviällä, niin jo pysyy tasapaino
Kiutaköngäs / Kuva@Tipi



Kiutaköngäs

Telttayöt menivät leppoisasti, paitsi että toisena yönä herättiin teltassa aikamoiseen myräkkään ja kuunneltiin puiden huminaa. Mielessä kävi, että mitäs jos ne kaatuu päälle... Aamulla tuuli oli jo tyyntynyt, mutta niin vain se oli yöllä repinyt puita nurin reitille.

Jo päivällä oli melkoinen tuuli

Koti on siellä, missä on hyvä olla

Kokit hommissa / Kuva@Tipi

Illalla uni maittoi


Ja aamusta se oli jo vahdittava telttaa


Vielä vähän matkaa / Kuva@Tipi

Viimeisen päivän kolmen vaaran nousut sujuivat ongelmitta.

Tonne me mennään.... / Kuva@Tipi

Ja tuolta me tultiin!

Reitille oli tehty köysikaiteita ja polkuja oli sorastettu, mikä helpotti kulkua. Ainoastaan Konttaisen nousu oli kuten olin muistanutkin, se mentiin nimensä mukaisesti melkein kontaten ylös.

Köysirata helpotti kulkua / Kuva@Tipi

Kelit suosi, onnellisen kolmikon aikataulu piti ja kaveri ehti kuin ehtikin sunnuntain yöjunaan :)

Team T-Power