keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Läheltä näkee kauas

Lähiretkeily ja kodin lähellä ulkoilu on koronaviruksen johdosta noussut arvoon arvaamattomaan. Meillä on täällä pohjoisessa hienot olosuhteet ja vähän ihmisiä ja niitä vähiäkin on helppo vältellä.

#socialdistance


Suuntaamalla jäälle tai lähimetsään tehden omia latuja, ei juurikaan kohtaa muita kuin satunnaisen jänön loikkimassa hangella. Josta tietty seuraa jänisloikka, kun koirat saavat kimmokkeen jatkaa matkaa vauhdilla...

Käpälät sen oivat on, hyppy aivan verraton.

Jos haluaa kavuta korkeuksiin, niin meidän lähistön hienoin kohde on Kotavaaran näkötorni. Siellä saattaa kohdata muitakin kulkijoita, mutta kun ajoittaa oman kulkunsa aikaiseen aamuun, saa olla varsin omissa oloissaan.

Ylös torniin katsomaan auringonnousua.

Aurinko ehti nousta ennen kuin ehdin ylös torniin.

 Tornista näkee hyvällä säällä kauas ja mieli tuulettuu.

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen onkaan hän.

Tuntureita voi ihailla myös kaukaa.


Ennen juna kulki Sallaan, nykyään rata on autio.

Junan hylkäämä rata.

Torniin vie jyrkät tikkaat, jotka varsinkin talven huurussa voi olla tosi liukkaat. Omalla vastuulla kapuaminen.



Nousu vaaralle on jyrkkä ja polun varrelta voikin ottaa sauvat lainaan. Alastullessa ne pitää muistaa palauttaa samaan paikkaan.

Muista palauttaa sauvat.

Itselleni luonnossa liikkuminen on henki ja elämä. Pelolla olen seurannut koronauutisia ja ulkonaliikkumiskiellon mahdollista tulemista myös Suomeen. Jospa väki ymmärtäisi pysyä kotiseuduillaan, niin noin rajuihin toimenpiteisiin ei tarvittaisi täällä ryhtyä.


Nautitaan ja rentoudutaan ulkoillen, unohdetaan edes hetkeksi ahdistavat koronauutiset.



lauantai 21. maaliskuuta 2020

Elämme outoja aikoja

Ennen korona oli lautapeli ja olut, nyt se on näkymätön vihollinen, joka luo tuhoa ympäri maapalloa. Uutiset Kiinasta ovat hiljentyneet, epidemia on siirtynyt lähemmäs ja muuttunut pandemiaksi. Mitä lähempänä asiat tapahtuvat, sitä enemmän se meitä koskettaa ja hätkäyttää. Vielä tuntuu osa suomalaisista ajattelevan, ettei virus koske heitä ja heidän tekemisiään. Valitettavasti toisin on. Meidän jokaisen tulisi ottaa tämä tilanne vakavasti ja miettiä omia valintojamme.


Kevätaurinko houkuttaisi Lapin hangille, mutta onko tässä tilanteessa järkeä matkustaa. Emme tarkkaan tiedä, miten virus tarttuu ja kulkeutuu ihmisestä toiseen. Mitä enemmän porukkaa on samassa paikassa, sitä suurempi riski on sairastua tai kantaa virusta eteenpäin. Eilen tulikin sitten tieto, että hiihtokeskukset sulkevat ovensa, samoin suuri osa keskusten palveluista. Pandemia on valtava isku matkailulle ja on pelottavaa seurata, mitä kaikkea tässä ehtii vielä tapahtua. Matkailu ei ole ainoa kärsijä, tämä koskettaa ihan kaikkea ja kaikkia. Ennusteiden mukaan taudin huippu nähdään Suomessa vasta toukokuussa. Koronauutisten tulva on valtava. Niitä kuunnellessa alkaa ahdistaa ja on pakko päästä ulos. Nautitaan lähiluonnosta liikkuen ja rentoutuen. Olen onnekas, kun meillä luonto on heti ulko-oven takana ja siellä tilaa liikkua.


Ihan heti ei tule ketään vastaan. Lenkit järven jäällä koirien kanssa kohtaamatta ketään ja hiihtoretket Tilkon kanssa, ihan parasta lääkettä pään tyhjennykseen.


Tästä voi tulla pitkä, kuohuva kevät ja kesä emmekä tiedä, millainen maailma meitä pandemian jälkeen odottaa.


Kolhuja tulee, mutta yhdessä tästä selvitään. Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta...ja sopiva turvaväli ;)