keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Läheltä näkee kauas

Lähiretkeily ja kodin lähellä ulkoilu on koronaviruksen johdosta noussut arvoon arvaamattomaan. Meillä on täällä pohjoisessa hienot olosuhteet ja vähän ihmisiä ja niitä vähiäkin on helppo vältellä.

#socialdistance


Suuntaamalla jäälle tai lähimetsään tehden omia latuja, ei juurikaan kohtaa muita kuin satunnaisen jänön loikkimassa hangella. Josta tietty seuraa jänisloikka, kun koirat saavat kimmokkeen jatkaa matkaa vauhdilla...

Käpälät sen oivat on, hyppy aivan verraton.

Jos haluaa kavuta korkeuksiin, niin meidän lähistön hienoin kohde on Kotavaaran näkötorni. Siellä saattaa kohdata muitakin kulkijoita, mutta kun ajoittaa oman kulkunsa aikaiseen aamuun, saa olla varsin omissa oloissaan.

Ylös torniin katsomaan auringonnousua.

Aurinko ehti nousta ennen kuin ehdin ylös torniin.

 Tornista näkee hyvällä säällä kauas ja mieli tuulettuu.

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen onkaan hän.

Tuntureita voi ihailla myös kaukaa.


Ennen juna kulki Sallaan, nykyään rata on autio.

Junan hylkäämä rata.

Torniin vie jyrkät tikkaat, jotka varsinkin talven huurussa voi olla tosi liukkaat. Omalla vastuulla kapuaminen.



Nousu vaaralle on jyrkkä ja polun varrelta voikin ottaa sauvat lainaan. Alastullessa ne pitää muistaa palauttaa samaan paikkaan.

Muista palauttaa sauvat.

Itselleni luonnossa liikkuminen on henki ja elämä. Pelolla olen seurannut koronauutisia ja ulkonaliikkumiskiellon mahdollista tulemista myös Suomeen. Jospa väki ymmärtäisi pysyä kotiseuduillaan, niin noin rajuihin toimenpiteisiin ei tarvittaisi täällä ryhtyä.


Nautitaan ja rentoudutaan ulkoillen, unohdetaan edes hetkeksi ahdistavat koronauutiset.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti