keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Yön yli paimennusta

Kittilän porokierrokselta jatkettiin Rovaniemen puolelle Kätkänpaimenen pienelle lammastilalle. Edessä oli yön yli kestävä lammaspaimennusleiri. Tilkolle ja minulle paikka oli ennestään tuttu, muille uusi tuttavuus.

Lammastilan emäntä ja paimennuksen ohjaaja Marjo vei ensin mönkkärillä meidän tavarat leiripaikalle. Paimennuksessa ei tarvittu muuta kuin vettä reppuun, ilma oli taas aika lämmin.

Tilko sai kunnian aloittaa ja hakea päkäpäät lampolasta.

Tästä se lähtee


Mansi ja Sahfi tulivat perässä kytkettyinä. Homma lähti käyntiin, lampaat liikkuivat ja kohta päästiin mettään. Vaihdettiin vuoroa ja Mansi pääsi jatkamaan. Mansille lammaspaimennus on tuttua jo kotioloista. Mansin jälkeen Sahfi otti lampaat hoteisiinsa.


Aika hyvin, vai mitä :)

Mansin vuoro

Sahfi jatkoi kuljettamista

Välillä pidettiin taukoa, lampaat sai juoda ja syödä sekä koirat levätä.



Mettäpaimennuksessa on oma rauhansa. On hienoa seurata koiran työskentelyä ja sitä, kun tulee ongelmatilanne, että miten se tuon meinaa ratkaista. Välillä tarvitaan ohjaajan ja emännän apuja, mutta usein koiruudet saavat itse tilanteen setvittyä. Sitten sitä emäntä ihmettelee, että miten se tuon osasi!

Lauma leviää...

Kasassa taas!

Leiripaikalla lampaat vietiin aitaukseen ja pystytettiin teltat ennen pimeää. Tulilla istuessa aika meni lentäen, kun juteltiin koirista ja maailmanmenosta.


Pohdiskelu katkesi, kun huomasin, että lampaathan on karkuteillä! Sieltä ne tuli aitauksesta omin nokkineen pois. Kutsuttiin pojat töihin, haluttiin nähdä, miten yhteistyö toimii. Ja toimihan se! Yhdessä Tilko ja Sahfi paimensivat lampaita ja pitivät lauman kasassa. Annettiin lauman syödä, kun kerran näytti siltä, että niistä ruoho oli vihreämpää aidan tällä puolen ;) Sitten oli aika palata aitaukseen. Veljekset ohjasivat lauman aidan sisäpuolelle ja niiden pakoreitti saatiin tukittua. Rauha palasi leiriin ja pimeän laskeutuessa kutsui nukkumatti.

Tuleehan sitä jano, kun käy sammuttamassa 'tulipalon'!

Hyvin toimii veljet yhdessä!

Väsy!


Aamutoimien jälkeen laitettiin leiri kasaan ja tehtiin paimennusharjoitus.


Ilmassa on syksyn tuntua

Harjoituksen jälkeen lähdettiin kuljettamaan laumaa takaisin kotiin. Loppupätkän äippä ja pojat paimensivat yhdessä. Perheessä on voimaa ja yhteistyökykyä!

Yhteispelillä se toimii

Äippä ja pojat Levillä (kuva:Kirsti Hassinen)

Oli meillä upea Pilvipolun koirien reissu! Ensi talvena mennään poropaimennukseen sukulaisten kesken!

Killen ja Asserin kanssa retkellä

Kuuma kesä meni vauhdikkaasti ja blogi on jäänyt hetkeksi unholaan. Mutta ei hätää, asia korjaantuu tuota pikaa. Mukava muistella menneitä kivoja juttuja!

Elokuun lopulla Tilkon äippä Mansi ja veli Sahfi tulivat emäntiensä kanssa pohjoiseen. Suuntasimme muutamaksi päiväksi Kittilään ja Rovaniemelle retkeilemään ja paimentamaan.

Tilko ja Mansi

Sahfi

Kittilän Kinisjärvellä meitä odotti Kille-poro päiväretkelle. Killen emäntä Heidi oli luvannut viedä meidät tutustumaan taakkaporovaellukseen (myös takkaporoksi kutsutaan). Siinä kuljetaan leppoisasti poron tai porojen kanssa ja ne kantavat osan patikoijien tavaroista. Porot kulkevat talutuksessa omaan tahtiinsa. Hoppua ei tällaisella retkellä pidetä.

Kille ja Heidi

Meille lähti siis yksi poro matkaan sekä talon omat koirat. Uroksia molemmat, mutta niin vain kaikki neljä urosta tulivat keskenään toimeen. Talon koirat kulkivat vapaina ja meidän hihnoissa.

Bordercollie Ralli

Lapinkoira Mörri oli kunkku!


Matkalla taukopaikalle pysähdeltiin ja Kille sai mutustella maukkaita koivunlehtiä. Koirista se ei ollut moksiskaan ja koiratkin tottuivat nopeasti mukana kulkevaan poroon. Alkuun kyllä haukkuivat, että pitääkö tätä paimentaa.


Mitähän se Tilko miettii...

Tulilla kaikki nelijalkaiset ottivat oman paikkansa ja lepäilivät rauhassa. Me nautittiin nokipannukahveista ja paistettiin talon omaa poromakkaraa. Kille vähän epäillen silmäili, että kukahan siinä on laitettu suolenpätkiin ;)




Yöksi ei tällä retkellä jääty vaan täältä meidän matka jatkui Sammun tuvalle Leville. Siellä meillä oli seuraavana aamuna hieman erilainen patikka Asseri-poron kanssa. Asseri ei ole taakkaporo vaan tuttipulloporo. Sen emo ei ollut Asseria imettänyt, niinpä omistaja Riikka oli ottanut sen huomiinsa ja ruokkinut Asseria tuttipullolla. Näin siitä kasvoi hyvin ihmisiin tottunut poro.

Asseri, kuin Peppi Pitkätossun hevonen!

Myös Asserin perheen koirat osallistuivat aamupatikkaan. Porokoiranartut Inka ja Unna saivat hyvin lämpimän vastaanoton veljeksiltä. Mansi ei nartuista välittänyt, niinpä äippä antoi poikien lähteä tyttöjen matkaan ja jäi itse mökkivahdiksi.

Veljekset kisailee suosiosta

Asseri ja tytöt johdattivat meidät kauniille näköalapaikalle.


Poronkuseman päässä


Kato Tilko, eikös oo hienot maisemat meillä!


Poro hamuili herkkuja maasta ja me yritimme saada koiria yhteiskuvaan... Riikka kertoi porotilan elämästä ja Sammun tuvan historiasta. Levillä olen jokusen kerran käynyt, mutta tämän paikan olemassaolosta ei ollut mitään tietoa.


Voisittekste mitenkään...etteks te nyt vois...!

Tilalla pääsee talvisin tutustumaan poroihin ja latukahvila on avoinna hiihtokauden. Jo vanha kaunis pihapiiri on näkemisen arvoinen paikka.

Viehättäviä vanhoja rakennuksia ja esineitä


Sitten olikin jo aika kiittää Asseria, Riikka, Unnaa ja Inkaa ja jatkaa matkaa!

 

Kaikki tahtoo jäädä mökille!

Heippa likat ja Asseri!


maanantai 10. syyskuuta 2018

Nukuttiin yö ulkona

Innokkaina retkeilijöinä ja latulaisina olimme tietty mukana viime viikonlopun Nuku yö ulkona -tapahtumassa! Kemijärven ladun porukoissa järjestettiin oma yöjuttu ja se veti parisenkymmentä henkeä sekä meidän nelijalkaiset. Yöksi ei jäänyt kuin muutama, mutta se ei unia vienyt ;)


Teltat pystyssä!

Yöksi oli luvattu kylmää ja meillä oli tarkoitus nukkua laavulla. Otin koirille, lähinnä Tilkoa varten, mun vanhan kesäpussin  mukaan. Makuualusta laavuun ja makuupussi siihen päälle, ei pitäisi koirien palella. Unna nyt ei ikinä palelekaan, mutta Tilkon alusvilla on sen verran ohut, että se hytisee kylminä öinä.

Mammalle paksu pussi ja koirille ohut :)

Ilta meni tulilla istuessa, koirat viihtyivät porukan seurassa. Varsinkin, kun väki paistoi makkaraa, niin mihinkäs sitä siitä lähtisi!

Tulilla mietittiin syntyjä syviä

Illan pimetessä tähtitaivas ja revontulet valaisivat taivaan. Revontulikuvaus ei oikein kännyllä onnistu eikä järkkäri ollut matkassa, mutta jotain sai illasta muistoksi.

Reposet heijastuivat järven tyynellä pinnalla.

Jossain vaiheessa silmä alkoi lupsua ja oli pakko painua pehkuihin. Ripustin laavun suulle itikkaverkon pitämään koirat laavussa.

Laavu verkostoitu!

Raskaat huvit vaatii kunnon unet. Unnalle kelpasi koirien makuupussi...

Tilko totesi, että mamman paksu pussi on parempi.

Rauhassa ne nukkuivat aamuun asti, kunnes ulkopuolelta kuului oravan säksätys. Heräsin siihen, kun Unna meinasi puskea verkosta läpi. Sain koirasta kiinni ja nätisti molemmat sitten istuivat ja tuijottivat verkon takaa ulkoista häirikköä. Kurre sai kiusanteosta tarpeeksi ja me päästiin jatkamaan vielä hetkeksi unia.

O-R-A-V-A!!!!!!!

Kurre läks, takaisin maate.

Aamu-usva leijui järven yllä, kun noustiin pehkuista. Oli hiljaista ja tyyntä, vain yksinäisen joutsenen laulu halkoi ilmaa.

Mystinen aamu

Unelmien laavupaikka niemennokassa

Aamukahvit tulilla, ihan parasta!

Missäs mun aamupala, tuumaa Unna.

Kahvittelun jälkeen isännät katosivat soutuveneellä järvelle usvan sekaan ja tulivat varsinaisen kalansaaliin kanssa takaisin. Päivällinen oli selvä, ahvenfileitä se olla pitää.

Sinne ne läks!
 
Kalastuksenvalvoja Tilko tarkistaa saaliin.
 
Juu-u, kyllä nää kelpaa.

Fileitä riittää

Hiljalleen aurinko alkoi lämmittää ja usva katosi. Edessä näytti olevan lämmin syyspäivä.

Vastarannalta kuuluu haukku.

Kirkastuu

Horisontti alkaa näkyä.

Tästä tulee hieno päivä!