tiistai 21. marraskuuta 2017

Safari Etelä-Afrikassa

Nyt teen poikkeuksen blogijuttuihin. Tällä kertaa ei ole koiramaista retkeilyä vaan eläimellistä matkailua ilman koiria. Jätin hetkeksi pohjoisen ja lähdin safarille Etelä-Afrikkaan.

Herra Impala piti tarkasti huolta haaremistaan.

McDonaldsin jengi! Impaloiden takapuolen musta merkki, kuin Mäkkärin M!

Onko niillä mustat raidat valkoisella pohjalla vaiko valkoiset mustalla pohjalla?

Mietiskelevä vihermarakatti

Öinen safariajo ja sen jännät äänet. Yksi äänen tuottajista oli Saku Sammakko kosiomatkallaan.

Vanha herra, lienee laumastaan syrjäytetty ja nyt yksin.

Ruuhkaa kivellä!

Leveähuulisarvikuono, lempeä jättiläinen.

Valitettavasti sarvikuonoja salametsästetään niiden sarvien takia. Pilanesbergin kansallispuistossa oli edellisellä viikolla tapettu uros sekä kantava naaras, kolme turhaa kuolemaa lyhyessä ajassa! 

Toivotan kaveruksille pitkää ikää!

Näin se käy!

Sarvien tupsut sen paljastaa, se on Rouva Kirahvi.

Välillä näkyi pientä mustaa ja valkoista....

Herra Kudu tuli hyvin varovasti juomapaikalle.

Kolme sisarusta

Mutruhuuli
Juomatauko, tämä jättiläinen juo noin 150 litraa päivässä.

Yön pimeydessä oli pakko kurkata pesään. Kutojalintu se siellä torkkui.

Olihan niitä koiriakin, tosin näitä savannikoiria en menisi paijaamaan.

Tätä kaveria sen sijaan sai silittää mielin määrin ;)

Viikko Afrikan auringon alla oli ohi, aika palata kotiin.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Talvipäivän koiramaista riemua

Koirat ne osaa nauttia hetkestä...ja kiusata toisiaan!

Hei, kato mitä mä löysin!

Tällasen kumilelun!

Annas kun mä...

Mä ihan vaan vähän maistelen sitä!

Älä yritä!
Helkkari, se vei mun löydön!

Nyt kieli keskellä suuta...

Tuolla se istuu...

Häh, meinaako se tulla ryöväämään MUN lelun!?!

Näpit...tai siis hampaat irti siitä, ipana!

Padam!

Loppu hyvin, kaikki hyvin :)

torstai 2. marraskuuta 2017

Kausi korkattu

Ensin tuli märkä lumi, sitten pakkanen ja aurinko. Ja meikäläisellä kiire lumille! En muista, olenko koskaan ikinä hiihtänyt jo lokakuussa. Nyt olen! Latuja odotellessa korkattiin kausi leveillä liukulumikengillä. Koirat mukaan ja lumille mars!

Tilkon kanssa päästiin matkaan pienten alkuvaikeuksien kautta. Se ei tykkää valjaista, vieläkään. Ihan sama, onko ne normi lenkitysvaljaat vai vetovaljaat, niin ei. Koiruus antaa pukea ne ylleen, mutta on aivan maansa myynyt. Sitten, kun hirvitykset on päällä, niin johan se menee muina miehinä reippaasti eteenpäin.


Kemijärven Pöyliövaaralla on upeat hiihtomaastot, mikäs täällä on sujutellessa.


Seuraa johtajaa!


Unna taas hihkuu innosta, kun se näkeekin vetovaljaat. Sen kanssa onkin kiva hiihtää, rauhallista menoa.


Ja joskus myös yllättävää, kun neiti hidastaa kesken alamäen!


Pöyliövaaran patikkareitin varrella on ihan uusi tulipaikka. Nyt sujuteltiin vain ohi, vaikka koirat yrittikin väittää, että on eväiden aika.


Päästettiin välillä isäntä ja Unna edelle, Tilkoa se kyllä harmitti.



Hiihtopäivän päätös, upea auringonlasku. Tästä se kausi nyt sitten starttasi!