Tilkon kanssa päästiin matkaan pienten alkuvaikeuksien kautta. Se ei tykkää valjaista, vieläkään. Ihan sama, onko ne normi lenkitysvaljaat vai vetovaljaat, niin ei. Koiruus antaa pukea ne ylleen, mutta on aivan maansa myynyt. Sitten, kun hirvitykset on päällä, niin johan se menee muina miehinä reippaasti eteenpäin.
Kemijärven Pöyliövaaralla on upeat hiihtomaastot, mikäs täällä on sujutellessa.
Seuraa johtajaa!
Unna taas hihkuu innosta, kun se näkeekin vetovaljaat. Sen kanssa onkin kiva hiihtää, rauhallista menoa.
Ja joskus myös yllättävää, kun neiti hidastaa kesken alamäen!
Pöyliövaaran patikkareitin varrella on ihan uusi tulipaikka. Nyt sujuteltiin vain ohi, vaikka koirat yrittikin väittää, että on eväiden aika.
Päästettiin välillä isäntä ja Unna edelle, Tilkoa se kyllä harmitti.
Hiihtopäivän päätös, upea auringonlasku. Tästä se kausi nyt sitten starttasi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti