perjantai 23. helmikuuta 2018

Poropaimenessa

Kohta on vuosi vierähtänyt Tilkon poropaimennuksen taipumustestistä. Sen jälkeen ei olla paimennettu kuin kesällä lampaita, niinpä talven ainoa poropaimennusleiri hieman mietitytti. Miten ipana käyttäytyy aidalla, lähteekö rallattamaan omiaan... Ihan turhaan jännäsin. Tilko on vuoden vanhempi ja kokeneempi. Kesän treenit lampailla on selvästikin muistissa, heppu on kehittynyt ja sen paimennuskestävyys on kasvanut.

Ekalla paimennuskerralla oltiin molemmat vähän hukassa, emäntä kyllä enemmän kuin koira. Hämmennystä kesti hetken ja sitten homma alkoi rullaamaan.

Jahuu, tästä se taas lähtee, taisi Tilko tuumata!


Ei muuta kuin poroja hakemaan. Hyvin poika sai lauman liikkeelle ja pysymään kasassa.


Viimeisen tahdissa eteenpäin.


Välillä piti käydä tutkimassa emäntää...hmm, mitäs täällä on ;)


Vauhdilla takaisin poroja paimentamaan.


Ooops, pitkäksi meni! Onneksi petteri ei hermostunut.


Päästiin hakemaan lammaslauma aitauksesta ja lähdettiin kuljettamaan sitä tietä pitkin. Onnistumisen tunne oli melkoinen, kun Tilko osasi aitauksessa heti kiertää lampaiden taakse ja sai ne yksin kuljetettua portista ulos. Siellä jo odotteli kokeneempi Sarre, joka otti homman vetääkseen. Tilko kunnioitti ja tuli peränpitäjänä...häntäheikki oli kyllä kiinnostunut myös nartun perästä ;)


Sarren vajaan vuoden ikäinen pentu lähti mukaan. Tilko oli kovin mielissään, kun sai kuljettaa lampaita kahden nartun kanssa.


Kahden päivän leiri oli lähes täydellinen! Yhteys Tilkon kanssa toimi, se ei häröillyt vaan se keskittyi töihin. Kun lähdettiin lampaiden kanssa tielle, oli pari leiriläiskoiraa tien poskessa, uroksia molemmat. Siinä kohden sydän taisi lyödä tyhjää, kun pelkäsin, että se ampasee urosten luo. Mutta ei! Kun Tilko käänsi päänsä koiria kohden, komensin sen eteenpäin ja kas...se toimi! Taas kerran korvissa soi kouluttaja-Minnan tärkein oppi: Luota koiraasi! 


Hyvä meijän tiimi!

Tää oli hauska leiri myös sen takia, että mukana oli Tilkon veli Sahfi sekä Eemeli-eno. Pilvipolun pojat leireilemässä! Perhepotretin ottaminen oli jokseenkin vauhdikas ja äänekäs tapahtuma :)

Tilko, Sahfi ja Eemeli

Veljekset

Olipa kiva nähdä!









perjantai 2. helmikuuta 2018

Vihdoinkin kunnon pakkaset

On näitä odotettu, meinaan kunnon pakkasia! Olin pari päivää vapailla ja mittari killitti upeissa lukemissa, -29 asteessa. Koirat pärjäsi hyvin, Tilko vähän nosteli takatassujaan, jos pysähdyttiin liian pitkäksi aikaa seisoskelemaan.

Aamulenkki täysikuun valossa, tästä oli hyvä aloittaa vapaapäivä!

Kännykkä ei tykkää pimeästä...

 Jäällä kelkanjäljissä ei upota ja päästään taas hyvin kulkemaan ja hiihtämään lähisaarille. Peurat vaan tuppaa liikkumaan samoilla urilla ja sekös saa meidän paimenpojan pään sekasin! Pitikö porokoiralla olla riistaviettiä ja kuinka paljon...huoh... ;)


Unna tuppaa jäädä pohdiskelemaan syntyjä syviä paikkaan kuin paikkaan. Mitähän sen mielessä liikkuu??


Kesään on vielä pitkä matka, onneksi!


Jos torstaina aurinko paistoi siniseltä taivaalta, niin tänään tuli pilvet muokkaamaan taivaalle eri sävyjä.

 

Porttimme järvelle


Helsinkiin 989 km ja Venäjälle 80 km, kumpaan lähtis?


Ei, kyllä se vain on siivottava huurut naamalta ja lähdettävä töihin! Viikonloppuja kaikille!!