maanantai 30. joulukuuta 2019

Mennyttä miettiessä

Kappas, eipä tullut kirjoiteltua marraskuussa laisinkaan blogiin. Mitähän silloin tapahtui? Töitä riitti ja aika vain meni. Lumi satoi maahan marraskuun alussa ja siitä asti sitä onkin tullut kiitettävästi lisää. Hiihtokausi tuli aloitettua Ylläksen upeilla laduilla heti lumien tultua.



Kyllä Ylläksellä kelpaa!



Ai että! Ihan mielettömän hieno hiihtokauden avaus.


Kotosalla ei vielä ollut tuolloin latuja, niinpä tuli viikon tauko suksimiseen.


Lunta tulvillaan onpi talvi tää! Ihan toista kuin viime talvena, jolloin lunta saatiin odottaa joulukuulle!


Ja vihdoinkin pääsin kotiladuille!


Siinä se meidän marraskuu taisikin olla. Kovia pakkasia oli ja kuun lopussa sanottiin sanoa heipat auringolle. Näkyillään taas! Tästä se sitten menikin kuukauden päivät ennen kuin tosiaan aurinko näyttäytyi!


sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Aurinko on olemassa!

Joulukuu on ollut tasaisen harmaan värinen, pilvisiä päiviä lähes kaikki. Kunnes perjantaina taivaalla näyttäytyi outo valoilmiö! Aurinko nousi yhdentoista aikoihin ja valaisi taivaanrannan.


Kelkkailija kiitää pienenä pisteenä järven jäällä. Tokko tuo ehti ihailemaan upeaa auringonnousua laisinkaan.


Moottorikelkan jälki kantoi ja päivälenkki suuntautui vaihteeksi järven jäälle. Pakkasta oli -13 astetta ja tyyni keli. Talvella meillä tuo reviiri laajenee aika mukavasti, kun päästään kulkemaan ja suksimaan jäällä.


Eihän se päivä vielä pitkä ole, niinpä jo kohta saatiin ihailla auringonlaskua.


Mistähän se poika haaveilee?


Hetken loisti päivänkajo pilvissä, kunnes aurinko painui mailleen.



Päivän pituus on reilut pari tuntia ja aurinko laskee jo puoli kahden aikoihin. Mutta valoa kohti mennään koko ajan!


Heippa aurinko, toivottavasti pian taas nähdään!