lauantai 29. heinäkuuta 2017

Treffit velipojan kanssa

Tänään oli jännä päivä! Tilko treffasi veljensä Runnen ekan kerran sitten kasvattajalta lähdön jälkeen. Pojat on nyt 2v. ja vähän jännitti, tuleeko nokkapokkaa. Ei tullut, vaikka ensin oltiin karvat pystyssä ja Tilkolla häntä tiukalla kaarella. Runne taas oli häntä koipien välissä ja koki alkuun tilanteen painostavaksi. Tilko yritti kovasti velipojan selkään, mutta onneksi Runne ei siitä provosoitunut. Tilanne tasaantui ja kohta Runnekin hyppäsi Tilkon selkään. Kähinää ei tullut ja helteestä huolimatta heput jaksoi riehua pitkän tovin.

Siis kuka sä oot??

Mähän oon sun velipoika, Runne. Eksä enää tunne!?

Tjaa, haistoinkin jotain tuttua!

Kyykytinkö mä sua jo pentuna ;)

Hah, sä vai...

No et todellakaan!

Painitaan!

Äh, juostaan!

Ota kii, jos saat!

Huh, helle verottaa....

Veljeksillähän on samanlainen kieli!

Ja kumpi onkaan viksumman näköinen ;)

torstai 20. heinäkuuta 2017

Paimennustreeneissä

Käytiin Tilkon kanssa vaihteeksi lammaspaimennustreeneissä Pellossa. Edellisestä kerrasta ehti vierähtää reilu kuukausi, mutta hyvin oli opit muistissa. Nyt Tilko myös käyttäytyi rauhallisemmin kuin mitä viimeksi. Treenattiin tällä kertaa vain aitauksessa eikä käyty mettässä ollenkaan. Se olikin hyvä, sillä aitauksessa emäntäkin joutuu miettimään enemmän koiran ja lampaiden toimintaa. Mettäpaimennuksessa homma tuntuu sujuvan jotenkin itsestään.

No niin, aletaan hommiin!

Homma lähtee käyntiin, odotetaan paimenpoikaa

Päkäpäät tarkkana
Kaikki mukaan

Paimenpoika tarkkailee laumansa kulkua

Jaahas, mikä se tällä...

Tyytyväinen kuljettaja

Mihinkäs suuntaan käännetään lauma?

Tassulla ojennukseen

Näin se kulkee!

Oliks sulla mulle jotain, häh!!
Mitä, eiks treeni mennytkään putkeen??

Meni se, me oltiin tosi hyviä ;)

Paikalla oli erirotuisia koiria ja oli veikeä seurata niiden toimintaa. Paimenkoiria kaikki, mutta silti niin erilaisia.

Nitro, briard, oli vauhdikas junnu! Meniskö tonne vai tänne vai minne!?!?!?

Joukossa mukana myös lappalainen, ihana isokorvainen picardi, mali ja islantilainen.

Pihan oikeutettu kunkku kävi katsastamassa tilanteen....

...ja esitteli tyttönsä 💚

 Lopuksi vielä Cool and the gang, mettälenkillä lampaiden kanssa käyneet.

Sora ja sen apurit

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Synttärisankari Unna!

Rinsessa täytti tänään 9 vuotta! Päivänsankarin kunniaksi vietettiin kahdestaan laatuaikaa. Aamulenkin jälkeen ensin kahvit parvekkeella auringon lämmössä kuun köllötellessä taivaalla.

Lapin kansa ei ilmesty sunnuntaisin eikä kahvi maistu miltään, jos ei ole lukemista. (...saattaa sisältää tuotemainontaa ;> )

Pakko maata just siinä, mihin aurinko porottaa!


Ipana apina jaksaa härnätä...

Aamun auringossa kuu!

Sitten hypättiin Unnan kanssa autoon ja lähdettiin viettämään kesäpyhää Pyhälle.




Yhdessä kulkien 💗

Lunta odotellessa

Synttärikahvilla Naavan terassilla

Kesäpyhä

Pyhäkesä

Kotona odotti isännän 'leipoma' maksalaatikkokakku nakeilla! 

Saako jo ottaa???

Herkkuaterian jälkeen vielä lahjaksi possuluu! 




Rankan päivän jälkeen sankari uinahti lelujensa keskelle ❤

Pitäiskö vielä leikkiä?


Uni vei voiton!



torstai 13. heinäkuuta 2017

Pohjoisen turnee päättyy vol.4, kotimatka

Norja oli nähty tältä erää ja kotimatka alkoi. Meillä oli vielä muutama päivä varaa olla reissussa ja koukattiin Saariselän kautta. Siellä oli yllättävän paljon porukkaa. Olin kuvitellut, että heinäkuu on hiljaista aikaa. Ehkä siksi, että olen itse tähän asti vältellyt pohjoista keskikesän aikaan johtuen hyttysistä. Nyt, kun täällä asutaan, niin niitä täytyy vain kestää. Joku viisas on sanonut, että se on vain mielentila. Että itsensä hallitsemalla (vai hillitsemällä) tulee itikoiden kanssa toimeen eikä ne häiritse. No, nyt poikettiin kotimatkasta mielenhallintaan...takaisin asiaan. Niin, Saariselällä oli väkeä ja viikon hiljaisuuden jälkeen, se tuntui häiritsevältä. Tänne kuitenkin jäätiin muutamaksi yöksi, nähtiin kavereita ja käytiin tunturissa.

Valtaisa Auroratupa

Iisakkipään luontopolku kuljettiin helteisenä päivänä eikä olisi millään jaksanut. Oli liikaa vaatetta päällä ja koirat oli läkähtyä kuumuuteen.

Pulahdus ja matka jatkuu


Hissukseen mentiin eteenpäin ja tunturissa pidettiin pidempi tauko.

Onneksi tunturissa tuuli edes hiukan

Kuuma on, nyt ei jakseta!

Paluumatkalla ihmettelin reitin uusia merkkejä. Sinällään nättejä, mutta ne opastavat kummasti. Merkeissä lukee koko ajan Iisakkipää, vaikka oltiin jo tulossa tunturista pois kohti Saariselän kylää. Jos näitä merkkejä seuraa eikä katso karttaa, niin on varmasti ihmeissään ja kohta eksyksissä!

Ylös tai alas, aina menossa Iisakkipäälle?!?

Kyläkeskus

Kävin vielä illalla kuvausreissulla Aurorapolun suunnalla ja taas ihmettelin uuden reitin uutta siltaa. Se on kaikessa kaameudessaan koiranomistajien painajainen. Ainakin meillä nuoremmalle koiralle tekee tiukkaa ylittää metalliritiläisiä siltoja ja pitkoksia. Tähänhän voisi laittaa keskelle tai reunaan kapean puukaistaleen, josta tassutella yli!

Tätä ei ole tehty tassuille!

Metsätähti

Mustikka kukkii

Kurjenkanerva

Illalla keli muuttui täysin! Lämpötila laski hetkessä kymmeneen asteeseen ja vettä tuli taivaan täydeltä. Sade jatkui kuurottaisena vielä seuraavana päivänä, mutta se ei haitannut. Koti kutsui!

Ja nää reppanat oli ilman vettä pitkän tovi, kato kävi :(