maanantai 30. joulukuuta 2019

Mennyttä miettiessä

Kappas, eipä tullut kirjoiteltua marraskuussa laisinkaan blogiin. Mitähän silloin tapahtui? Töitä riitti ja aika vain meni. Lumi satoi maahan marraskuun alussa ja siitä asti sitä onkin tullut kiitettävästi lisää. Hiihtokausi tuli aloitettua Ylläksen upeilla laduilla heti lumien tultua.



Kyllä Ylläksellä kelpaa!



Ai että! Ihan mielettömän hieno hiihtokauden avaus.


Kotosalla ei vielä ollut tuolloin latuja, niinpä tuli viikon tauko suksimiseen.


Lunta tulvillaan onpi talvi tää! Ihan toista kuin viime talvena, jolloin lunta saatiin odottaa joulukuulle!


Ja vihdoinkin pääsin kotiladuille!


Siinä se meidän marraskuu taisikin olla. Kovia pakkasia oli ja kuun lopussa sanottiin sanoa heipat auringolle. Näkyillään taas! Tästä se sitten menikin kuukauden päivät ennen kuin tosiaan aurinko näyttäytyi!


sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Aurinko on olemassa!

Joulukuu on ollut tasaisen harmaan värinen, pilvisiä päiviä lähes kaikki. Kunnes perjantaina taivaalla näyttäytyi outo valoilmiö! Aurinko nousi yhdentoista aikoihin ja valaisi taivaanrannan.


Kelkkailija kiitää pienenä pisteenä järven jäällä. Tokko tuo ehti ihailemaan upeaa auringonnousua laisinkaan.


Moottorikelkan jälki kantoi ja päivälenkki suuntautui vaihteeksi järven jäälle. Pakkasta oli -13 astetta ja tyyni keli. Talvella meillä tuo reviiri laajenee aika mukavasti, kun päästään kulkemaan ja suksimaan jäällä.


Eihän se päivä vielä pitkä ole, niinpä jo kohta saatiin ihailla auringonlaskua.


Mistähän se poika haaveilee?


Hetken loisti päivänkajo pilvissä, kunnes aurinko painui mailleen.



Päivän pituus on reilut pari tuntia ja aurinko laskee jo puoli kahden aikoihin. Mutta valoa kohti mennään koko ajan!


Heippa aurinko, toivottavasti pian taas nähdään!


sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Auringon noustessa

Sunnuntaiaamun rauhaa paimenpojan kanssa. Kuukin paistoi vielä taivaalla auringon noustessa.


Kohti rantaa, mielipaikkaamme.


Järvellä on satapäin joutsenia suunnittelemassa etelänmatkaa.


Tunturissa on kuulemma jo lunta, mutta meillä vain riitettä ja pakkasta. Tule jo lumi kultainen!


Tyyni järvi ja tyyni koira ;)


Kultainen aurinko nousee.


Uusi päivä edessä!

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Usvaa Noitatunturilla

Olin viime sunnuntaina sopinut kaverin kanssa treffit Pyhälle Noitatunturin huipulle aamupäiväksi. Lähdin Tilkon kanssa aikaisin liikkelle ja hyvä niin. Oli pakkasaamu ja upea usva leijaili monin paikoin luoden taianomaisen fiiliksen ympärilleen. Jätin auton hotellin parkkipaikalle ja lähdin patikoimaan Karhunjuomalammen kautta Noitatunturille.

Usvaa Pyhän kylän yllä.


Hissi odottaa talvea.


Usvan kauneus ei jättänyt rauhaan, vähän väliä oli pakko pysähtyä kuvaamaan.


Huttu-Ukko vahtipaikallaan.


Vastavalo viehättää.


Rykimäaika, porot olivat liikkeellä.


 Kaverit jäivät seuraamaan meidän kulkua.


 Luostohan se sieltä usvan yläpuolella kurkkii.


Aamulla ei muita kulkijoita vielä polulla näkynyt.


Aurinko lämmittää ja pikkuhiljaa usva katoaa.


Noitatunturin huipulla. Tässä on hyvä olla, yhdessä.

Kuva @Pekka Keskinen

lauantai 21. syyskuuta 2019

Ipanasta tuli iskä

Tilko on meille varmaan aina ipana, vaikka kuinka sille tulee ikää lisää. Tänä keväänä tuli täyteen neljä vuotta ja se tapasi elämänsä nartun. Tapaaminen tuotti tulosta ja heinäkuussa Savukoskella tupsahti viisi terhakkaa pentua maailmaan. Emä Naru hoiti hienosti synnytyksen ja pentujen  hoitamisen. Iskä kävi tapaamassa pentujaan juuri ennen kuin ne lähtivät uusiin koteihinsa. Kait se antoi lapsilleen isälliset neuvot.

Perhepotretti, kerrankin kaikki osuivat samaan kuvaan!


Seuraa johtajaa


Mitähän se iskä tekee...?


Ensin Tilko vältteli pentuja, mutta sitten kiinnostuikin niistä ja kulki penikoitten kanssa pitkin pihaa.


Pentukuume!


Onneksi kaikki pennut oli varattu!



 Naru, Ruuti, Tilko ja pentu



 Maitobaarissa kaikki koolla


Täältä tullaan elämä!



  Hyvää matkaa uusiin koteihin, pennut!

torstai 19. syyskuuta 2019

Ulkuniemen luontopolulla

Kemijärvellä on useita hienoja luontopolkuja ja retkireittejä, jotka olen päättänyt koluta kaikki läpi. Elokuussa käytiin päiväretkellä Ulkuniemen luontopolulla Luusuan suunnalla. 


Kiva reitti eikä muita kulkijoita tullut vastaan. Ainoa tylsä juttu on, että tämä ei ole ympyräreitti vaan reitin joutuu kulkemaan edestakaisin. Toki maisemaat näyttävät erilaisilta, kun kulkee toiseen suuntaan, mutta kovin usein reittiä ei välttämättä innosta kävellä.


 Reitillä on hyväkuntoiset pitkokset, mikä oli kiva ylläri.


Kosteikon ja puron yli siltaa pitkin.


Luontopolun kääntöpiste on Sarvilammen rannalla, jossa on kiva evästellä. Tulipaikkaa ei ole, mutta eipä sitä aina tulia tarvitse tehdäkään.


Retken parasta antia, eväät ja yhdessäolo.

 
 

Oli aika lämmin päivä ja koirille tuli kuuma. Tilkon tyyli vilvoitella...suu auki ja raitista ilmaa sisään.


Ja Unnan tyyli...ei uimista, mutta kahlatenkin saa ittensä viileäksi.


Kuivausta unohtamatta.


Tykkään kangaspoluista ja pitkoksista, niitä tällä luontopolulla on. Ja kuulemma myös geokätköjä, ehkä seuraavaksi tullaan niitä etsimään.