sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Päivä filmitähtenä

Jotkut työpäivät vain ovat parempia kuin toiset! Pääsin Unnan kanssa kokemaan päivän filmistarana, kun brittiläinen kuvausryhmä, Ross ja Max, saapui Kemijärvelle. Ryhmä oli matkannut jo parisen viikkoa Suomessa kuvaten junamatkaa Helsingistä pohjoiseen. Kemijärvi oli pääteasema, niinpä ryhmä halusi kuvata täällä ulkoilujuttuja ja kuulla asumisesta lumen keskellä.

Lunta riittää! kuva @MauriMonto

Kun Briteissä sataa lunta, koko yhteiskunta lamaantuu. Täällä elämä jatkuu normaalisti, oli sitten paukkupakkanen tai lumimyräkkä. Lapset menevät kouluun, aikuiset töihin ja liikenne soljuu. Harrastukset vaihtuvat sään mukaan eikä oikeastaan mikään keli ole este ulkoilulle.

Jump! Nautitaan lumesta!

Näissä maisemissa kelpaa kuvata, kelikin suosi koko kuvauksen ajan!

Unnan kanssa esiteltiin lumikenkäilyä Pöyliöjärven jäällä ja kerroin oman tarinani siitä, miten Lappi houkutti etelän ihmisen napapiirin pohjoispuolelle. Lumikenkäilykuvaukset venyivät ja Unna selvästi väsyi syvässä hangessa kulkemiseen. Dronesta se hermostui ja haukkui kojetta taivaalle tuijottaen. Pikku hiljaa Unna kuitenkin tottui siihen ja sulatti dronen lentämisen lähellä. Loppujen lopuksi siitä taisi tulla ihan kivaa kuvaa, kun Unna kulki mun edellä reippaasti, koska itse asiassa jahtasi dronea :)

Oma rauha ja koskematon hanki...ainakin paikoin ;)

Olipa raskas kuvaussessio, taisi Unna tuumata.

Pilkkiminen oli toinen brittejä kiinnostava aihe. Kari näytti mallia ja juuri, kun olin kehunut Karia Pöyliön parhaimmaksi pilkkimieheksi, niin jo tarttui saalis koukkuun! Eipä tullut turhaan kehuttua miestä.

Kaikki valmiina kuvaukseen...action, kamera käy. kuva @Anne

Unna tarkkailijana

Saalis se on pienikin saalis!

Pilkillä ehti tulla jo vähän vilu ja siirryttiin laavulle tulille ja kahville tarinoimaan. Eija oli laittanut tarjolle lohileipiä sekä leipäjuustoa ja lakkoja. Kyllä vain maittoi kaikille.

Laavuhetki 

Päivä eteni vauhdilla ja oltiin jo jäljessä aikataulusta, kun vihdoin suunnattiin kohti Suomua. Ajettiin Räisälän jäätien kautta, koska se oli myös kuvaajien listalla. Ajaminen jäällä vetten päällä oli heille hieno kokemus.

Vihdoin päästin Suomulle ja rinnekuvauksiin. Suomun isäntä Tirkkosen Kari lähti itse kelkalla viemään kuvausporukkaa ylös tunturiin, kun minä taas tulin suksilla hissillä ylös. Kuvaajista toinen, Max, pääsi toisen kelkan sarviin ja oli aivan innoissaan ajosta. Hänellä oli aikaisempaa kokemusta kelkkailusta, joten homma sujui kuin vanhalta tekijältä.

Max kelkan puikoissa

Menköön muut kelkalla, meikä nousee hissillä :)


Sieltä ne poijaat saapuu


Tirkkosen Kari kyyditsi dronekuvaaja Samulin ylös tunturiin.

Ensin kuvattiin dronella ja sitten Ross laski kanssani alas kamera sylissä. Välillä pysähdyttiin haastattelun merkeissä rinteeseen ja taas jatkettiin mutkamäkeä alas. Saatiin filmaukset purkkiin ja koko ryhmä oli tyytyväinen päivän tekemisiin. Oli huikea kokemus, kun pääsin kurvailemaan rinnettä eikä siellä ollut muita.

Ihan tyhjä rinne, vain minä kurvailemassa! Olipa mieletön fiilis!

Mun Lappi!

Kuvaajatkin ihmettelivät tyhjää paikkaa, oli kuin koko rinnekeskus olisi ollut vain meille. Koronavirus teki valitettavasti tehtävänsä Suomulla, kiinalaisryhmät peruivat matkansa ja nyt rinteillä on tilaa.

Kamerat valmiiksi

Ross on  ollut aiemminkin pohjoisessa kuvaushommissa eikä ollut vielä koskaan nähnyt revontulia. Päivällä hän juurikin motkotti, että 'I have never seen those bloody northern lights'. Nyt tuo odotus palkittiin, kun kuvausiltana taivaalla leimusivat varmaan koko talven parhaimmat reposet. Aivan loistava lopetus pitkälle kuvauspäivälle...tosin minä olin jo untenmailla enkä nähnyt mitään!

Reposet Kemijärven yllä, kuva @SamuliRosenberg