perjantai 23. kesäkuuta 2017

Hauskaa Juhannusta!

Lähdettiin Luusuan kylään katsomaan kokkoa, mutta sehän olikin ehtinyt jo palaa hiillokselle!
Hauskaa juhannusta kaikille!!







sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

#Nuku yö ulkona

Viime yönä nukuttiin valtakunnallisesti yö ulkona. Me Kemijärven Ladussa osallistuttiin tapahtumaan ja houkuteltiin väkeä mukaan, valitettavasti siinä onnistumatta. Vain muutama kävi illalla istumassa tulilla ja meitä yön yli jääneitä oli kolme. Mikäs siinä, ei se määrä vaan laatu ;)

Kesäilta parhaimmillaan

Pannu kuumana odotettiin yöpyjiä

Mulla oli Tilko matkassa ihan treenimielessäkin. Juniori sai touhuta yksityisen mailla vapaana mielin määrin ja olin tosi tyytyväinen, kun se pysyi käskyn alla ja tuli kutsusta heti luokse. Tulilla kävijät Tilko kävi moikkaamassa ja istahti aina välillä jonkun viereen rapsutuksia hakien. Suurimman osan ajasta se kuitenkin touhusi omiaan, oli oikein mallikelpoinen seuralainen.

Tilko ei turhia hötkyillyt


Kesäillan tuoksuja

Mennyt vuorokausi toi meille paljon uusia kokemuksia. Tilko ei ole ikinä ollut yötä laavussa, teltassa kyllä, eikä se ole ollut myöskään soutuveneessä. Nyt tuo kaikki on onnistuneesti koettu!

Tyyni järvenpinta, kesäyö, hiljaisuus....tää onnea on!

Naapurista lähti rantoja pitkin koira seuraamaan meitä soutelijoita.

Yöllä oli melkoinen ukkonen ja vettä tuli taivaan täydeltä, mutta koira ei siitä hätääntynyt. Toki se pomppasi pystyyn, kun salama välähti ja jyrähteli välillä niin, että laavukin taisi tärähtää. Itsekin hätkähtelin ukkosen pauketta. Kun ukkonen meni ohi ja sade jatkui, niin jatkettiin unia. Mulla oli hyttysverkko laavun suulla ja se piti itikat poissa ja koiran laavussa. Kertaakaan Tilko ei yrittänyt puskea itseään verkon ali tai läpi ulos.

Tuonne mä leirini pystytän!

Laavu niemennokassa

Hyttysverkon takaa on hyvä seurata järven elämää.


Yötön yö, sade uhkaa...

Nyt tiedän, että Tilkon kanssa voi mennä lähes minne vaan ja yöpyä missä vaan, kelillä kuin kelillä. Mä oon niin iloinen ja onnellinen tästä nuoresta retkikamusta 💗

Vain yksi yö, kenen nää tavarat oikein on!?!?! 
 

Poropoika porontaljalla, kuinkas muutenkaan ;)


Sadeaamun kaffet keittimellä, uusi kiiltävä pannu korkattu!

Näihin kuviin ja sadeaamun tunnelmiin päättyi meidän Nuku yö ulkona -tapahtuma. Juhannuksen tienoilla jatketaan taas retkeilyn merkeissä.



perjantai 16. kesäkuuta 2017

Poropoika lammaspaimennusleirillä

Jee, vihdoin koitti Tilkon lammaspaimennusleirin aika! Pari päivää vierähti tosi nopeasti upeassa auringonpaisteessa lampaiden, koirien ja kivan porukan parissa. Tosi nastaa touhua ja taas ollaan paljon viisaampia. Kerrattiin toukokuun iltapaimennuksessa opittuja asioita ja tahkottiin uusia juttuja. Oli ihan mieletön fiilis, kun huomasi, että koira toimi, lampaat liikkui ja itsekin osasi jotenkin ohjata. Tästä on hyvä jatkaa!

Leiriläinen silmä tarkkana!

Ekana päivänä aloitettiin kenttähommilla ja mentiin sitten metsään. Toisena päivänä tehtiin toisinpäin. Kentällä Tilko oli ensin hihnassa, ettei intoile liikaa, mutta aika nopeasti sen pystyi laskemaan vapaaksi. Ihmisoppilas kulki lauman edellä ja ohjaaja Minna tuli Tilkon kanssa lauman takana. Mun tehtävä oli ohjata koiraa pitämään lauma kasassa ja kulkemaan haluttuun suuntaan sopivaa vauhtia. Helpommin sanottu kuin tehty. Tilko on vahvaluonteinen koira ja lampaat liikkui rivakasti jyräten meikäläisen. Sitten opin toppuuttelemaan koiran vauhtia, se rauhoittui ja lampaiden vauhti hiljeni. Toisena päivänä huomasin, kun lauma kulki aitauksessa leppoisasti pätkän eteenpäin Tilkon paimennuksessa. Voittajafiilis! Oltiin opittu toimimaan yhdessä, ainakin hetki!

Nää jyrää mut! 

Hissukseen eteenpäin. 

Nyt alkaa sujua

Mettäreissulla mentiin ensin hieman varovasti lauman takana ja katsottiin opekoira Sorasta mallia.


Ohjaaja vei lammaslaumaa ja minä tulin ekana päivänä perässä. Mun piti jättää itseni ja lauman väliin riittävästi tilaa, jotta Tilko pystyi toimimaan. Hyvin se lähti kulkemaan lampaiden perässä ja pysähtyi heti, jos joku lampaista jäi jälkeen.

 
Tilko peränpitäjänä ja Sora kiertää koko ajan laumaa.


Taukopaikalla annettiin lampaiden evästellä rauhassa...paitsi että pitihän Tilkon käydä tarkistamassa tilanne. Mustapäinen lammas ei oikein tykännyt uteliaasta paimenpojasta, joka tuli häiritsemään sen ruokarauhaa.


Jaaha, ei sitten, taisi harjoittelija tuumia ja marssi pois.




Ah, ruokarauha!

Sora kävi välillä ojassa vilvoittelemassa ja palasi sitten lauman luokse. Tilko pysytteli lampaiden vieressä ja tutkaili niiden touhuja. Rauhallista yhteiseloa oli ilo seurata.


Sitten Tilkokin asettui maate Soran viereen ja otti laumantarkkailun vakavasti.

Näinkö?

Pöljä, ei tää nyt noin vakavaa ole, tuumasi Sora. Siitäkös Tilko innostui ja se sai kuin saikin Soran hetkeksi leikkimään kanssaan.


Jaa-ha, sitten oli taas aika lähteä hommiin. Vietiin lauma takaisin aitaukseen ja väsynyt Tilko pääsi lepäämään.

Takaisin hommiin oppilas!

Huh, että on hikistä hommaa!

Vielä lyhyt tauko ennen kuin viedään lampaat aitaukseen.

Kovan duunin jälkeen vilvoittelu on paikallaan!

Leirin jälkeen oltiin ihan rätti molemmat. Lämmin sää, uuden oppiminen ja kun ympärillä on paljon vieraita koiria ja muita eläimiä, niin kyllähän se uuvuttaa nuoren koiran sekä emännän.

Lopuksi vielä söpöilyä 💗

Nuorena se on aloitettava ;)


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Lapin järvimailla

Kesä tuli yhdessä humauksessa pohjoiseen. Lämmintä on riittänyt jo useamman päivän ja lehtikin puhkesi koivuihin. Kohta on heleän vihreää, sitä kauneinta. Kävin fillarilenkillä ja totesin, että juu-u, me todellakin asutaan Lapin järvimailla. Ihan sama mille pikkutielle poikkesin, niin aina löysin itseni veden äärestä. Kamera ei valitettavasti ollut matkassa, mutta onneksi kännykässä riitti virtaa.

Kalkonniemen upea hiekkaranta odottaa auringonpalvojia.


Toisaalta, ihan joka paikkaan ei vielä kannata huopaa levittää...


Lonkerot on vallanneet hiekkajyrkänteen.


Pelasturengas on, vahti vielä puuttuu.


Ranta nousee paikoin tosi jyrkästi.



Uskollinen kulkupelini Nisse! Kilometrejä ja yhteisiä vuosia on takana jo paljon, mutta hyvin kulkee.


Tää on kiva! Näihin iloisiin veijareihin olisin halunnut törmätä.


Taivaan Tulista tuttu tehtaan johtajan asunto ;) Ei hullumpi paikka!


On se kirkasta...


Jee, kohta vihertää!


Ei, en lue enkä rukoile!


Mihinkähän tämäkin tie vie?


Jonkun mökin pihaanhan se päättyi, piti kiiruusti kääntyä takaisin.


Tämän aika on jo ohi :(


Oi näitä ihania reittejä!


Kannatti poiketa tällekin polulle. Se päättyi rantaan, kuinkas muuten.


Kivoja kylttejä osui silmiin ja koska olen utelias, niin käännyin niiden osoittamiin suuntiin.


 Luulen, että tulin jonkun metsästysseuran kämpälle...ei muuta kuin taas ympäri ja takaisinpäin.


Välillä mietin, että olenko ihan oikeasti Lapissa?!?!


Vain kaakkurit puuttuivat.


Jäin miettimään, miten tuonne niemennokkaan pääsisi. Mahtaisi olla upea retkikohde!


Taas sen näki ja koki, että kannattaa olla utelias ja mennä nenän näyttämään suuntaan. Upeita paikkoja, joita ei varmasti autolla löydä. Ja tämä polkureissu vahvisti sen, että kajakki on seuraavaksi hankinnassa. Vesistöhän suorastaan huutaa melojaa luokseen!