Lapin järvimailla

Kesä tuli yhdessä humauksessa pohjoiseen. Lämmintä on riittänyt jo useamman päivän ja lehtikin puhkesi koivuihin. Kohta on heleän vihreää, sitä kauneinta. Kävin fillarilenkillä ja totesin, että juu-u, me todellakin asutaan Lapin järvimailla. Ihan sama mille pikkutielle poikkesin, niin aina löysin itseni veden äärestä. Kamera ei valitettavasti ollut matkassa, mutta onneksi kännykässä riitti virtaa.

Kalkonniemen upea hiekkaranta odottaa auringonpalvojia.

Toisaalta, ihan joka paikkaan ei vielä kannata huopaa levittää...

Lonkerot on vallanneet hiekkajyrkänteen.

Pelasturengas on, vahti vielä puuttuu.

Ranta nousee paikoin tosi jyrkästi.

Uskollinen kulkupelini Nisse! Kilometrejä ja yhteisiä vuosia on takana jo paljon, mutta hyvin kulkee.

Tää on kiva! Näihin iloisiin veijareihin olisin halunnut törmätä.

Taivaan Tulista tuttu tehtaan johtajan asunto ;) Ei hullumpi paikka!

On se kirkasta...

Jee, kohta vihertää!

Ei, en lue enkä rukoile!

Mihinkähän tämäkin tie vie?

Jonkun mökin pihaanhan se päättyi, piti kiiruusti kääntyä takaisin.

Tämän aika on jo ohi :(

Oi näitä ihania reittejä!

Kannatti poiketa tällekin polulle. Se päättyi rantaan, kuinkas muuten.

Kivoja kylttejä osui silmiin ja koska olen utelias, niin käännyin niiden osoittamiin suuntiin.

 Luulen, että tulin jonkun metsästysseuran kämpälle...ei muuta kuin taas ympäri ja takaisinpäin.

Välillä mietin, että olenko ihan oikeasti Lapissa?!?!

Vain kaakkurit puuttuivat.

Jäin miettimään, miten tuonne niemennokkaan pääsisi. Mahtaisi olla upea retkikohde!

Taas sen näki ja koki, että kannattaa olla utelias ja mennä nenän näyttämään suuntaan. Upeita paikkoja, joita ei varmasti autolla löydä. Ja tämä polkureissu vahvisti sen, että kajakki on seuraavaksi hankinnassa. Vesistöhän suorastaan huutaa melojaa luokseen!