Poropoika lammaspaimennusleirillä

Jee, vihdoin koitti Tilkon lammaspaimennusleirin aika! Pari päivää vierähti tosi nopeasti upeassa auringonpaisteessa lampaiden, koirien ja kivan porukan parissa. Tosi nastaa touhua ja taas ollaan paljon viisaampia. Kerrattiin toukokuun iltapaimennuksessa opittuja asioita ja tahkottiin uusia juttuja. Oli ihan mieletön fiilis, kun huomasi, että koira toimi, lampaat liikkui ja itsekin osasi jotenkin ohjata. Tästä on hyvä jatkaa!

Leiriläinen silmä tarkkana!

Ekana päivänä aloitettiin kenttähommilla ja mentiin sitten metsään. Toisena päivänä tehtiin toisinpäin. Kentällä Tilko oli ensin hihnassa, ettei intoile liikaa, mutta aika nopeasti sen pystyi laskemaan vapaaksi. Ihmisoppilas kulki lauman edellä ja ohjaaja Minna tuli Tilkon kanssa lauman takana. Mun tehtävä oli ohjata koiraa pitämään lauma kasassa ja kulkemaan haluttuun suuntaan sopivaa vauhtia. Helpommin sanottu kuin tehty. Tilko on vahvaluonteinen koira ja lampaat liikkui rivakasti jyräten meikäläisen. Sitten opin toppuuttelemaan koiran vauhtia, se rauhoittui ja lampaiden vauhti hiljeni. Toisena päivänä huomasin, kun lauma kulki aitauksessa leppoisasti pätkän eteenpäin Tilkon paimennuksessa. Voittajafiilis! Oltiin opittu toimimaan yhdessä, ainakin hetki!

Nää jyrää mut! 

Hissukseen eteenpäin. 

Nyt alkaa sujua

Mettäreissulla mentiin ensin hieman varovasti lauman takana ja katsottiin opekoira Sorasta mallia.

Ohjaaja vei lammaslaumaa ja minä tulin ekana päivänä perässä. Mun piti jättää itseni ja lauman väliin riittävästi tilaa, jotta Tilko pystyi toimimaan. Hyvin se lähti kulkemaan lampaiden perässä ja pysähtyi heti, jos joku lampaista jäi jälkeen.

 
Tilko peränpitäjänä ja Sora kiertää koko ajan laumaa.

Taukopaikalla annettiin lampaiden evästellä rauhassa...paitsi että pitihän Tilkon käydä tarkistamassa tilanne. Mustapäinen lammas ei oikein tykännyt uteliaasta paimenpojasta, joka tuli häiritsemään sen ruokarauhaa.

Jaaha, ei sitten, taisi harjoittelija tuumia ja marssi pois.

Ah, ruokarauha!

Sora kävi välillä ojassa vilvoittelemassa ja palasi sitten lauman luokse. Tilko pysytteli lampaiden vieressä ja tutkaili niiden touhuja. Rauhallista yhteiseloa oli ilo seurata.

Sitten Tilkokin asettui maate Soran viereen ja otti laumantarkkailun vakavasti.

Näinkö?

Pöljä, ei tää nyt noin vakavaa ole, tuumasi Sora. Siitäkös Tilko innostui ja se sai kuin saikin Soran hetkeksi leikkimään kanssaan.

Jaa-ha, sitten oli taas aika lähteä hommiin. Vietiin lauma takaisin aitaukseen ja väsynyt Tilko pääsi lepäämään.

Takaisin hommiin oppilas!

Huh, että on hikistä hommaa!

Vielä lyhyt tauko ennen kuin viedään lampaat aitaukseen.

Kovan duunin jälkeen vilvoittelu on paikallaan!

Leirin jälkeen oltiin ihan rätti molemmat. Lämmin sää, uuden oppiminen ja kun ympärillä on paljon vieraita koiria ja muita eläimiä, niin kyllähän se uuvuttaa nuoren koiran sekä emännän.

Lopuksi vielä söpöilyä 💗

Nuorena se on aloitettava ;)