Hyvää ja Rauhaisaa Itsenäisyyspäivää!

               

Hiljaiseloa

Blogissa on ollut tiiviin alun jälkeen pitkään hiljaista ja vielä hetken tämä hiljaiselo tulee jatkumaan. Edessä on meinaan iso muutos...ME MUUTETAAN POHJOISEEN!! Sinne napapiirin paremmalle puolelle, missä talvikin on vielä talvi.

Loppusyksy on ollut kiireistä aikaa niin töissä kuin kotonakin. Aika on mennyt muuttovalmisteluja tehdessä ja retket ovat jääneet. Onneksi pitkät koiralenkit ovat pitäneet pään kasassa! Kunhan päästään asettumaan uudelle paikkakunnalle, niin retket, kuvaaminen ja kirjoittelu alkaakin sitten todenteolla!


                     Oikein hyvää ja leppoisaa viikonloppua kaikille!!

Koirapuistoilua

Kotinurkilta ei löydy koirapuistoa, niinpä käydään säännöllisen epäsäännöllisesti naapurikunnan puolella puistoilemassa. Tämä ihan ipanakoiran takia. Tilko nauttii koiraseurasta, vaikka remmikäytöksestä ei sitä aina uskoisi. Juniori on nyt reilun vuoden ikäinen ja ainakin vielä tulee toimeen kaikkien koirien kanssa. Se nauttii muiden kanssa peuhaamisesta, juoksemisesta ja painimisesta. Jos Tilko tuntee olonsa ahdistetuksi, niin se juoksee karvat pystyssä pakoon ja lopulta emännän jalkojen väliin. Näin on muutaman kerran käynyt, kun isompi koira on juossut sen perässä ja takaa-ajo on alkanut näyttää ja tuntua uhkaavalta. Hyvä näin, kertaakaan se ei ole aloittanut ärhentelyä ja tappelunujakoilta on vältytty.

Unnahan on sellainen, että jos puistoon tuleekin sen mielestä joku pelottava yksilö, niin Unna astelee viereen ilmoittamaan, että nyt lähdetään. Sitten se tepsuttaa puiston portille odottamaan pikaista poistumista.

Viikonloppuna käytiin Klaukkalan koirapuistossa ja siellä olikin taas kivoja kavereita, junnuja useampikin. Niinpä Tilko sai riehua ja Unna yritti pitää junnukoirille jöötä....tosin siinä onnistumatta. Muut eivät sen komentelusta korvaansa lotkauttaneet. Tällaiset on kivoja päiviä. Puistojuoksun jälkeen vielä pitkä lenkki, niin molemmat koirat olivat puhki poikki ja nukkuivat loppupäivän ;)

 

 

Siiri, Koda, Tilko ja Unna

Unna pitää jöötä kakrulaumalle

No niin ipanat...

Uskokaa nyt!!

 

Upea husky, Koda

Lenkkiltiin myös Rajamäellä ja piipahdettiin samalla uudessa koirapuistossa. Ketään muita ei ollut, niinpä kuvailin koiria kännyllä. Oikein potrettia yritin, mutta ei...kuinka vaikeeta se muka on istua ja katsoa samaan suuntaan yhtäaikaa?!?!! Nähtävästi lähes toivotonta!

Hei, mikä tuol oikein on?

Ai missä?

No tuolla noin!

 

Siel on vieläkin jotain...

  Lopulta se onnistui...vaikka tarkoitus olikin katsoa kohti emäntää eikä isäntää :)

Kivisellä tunturilla

Syksyn tuntua...ulkona pimeetä, tuulee ja sataa kaatamalla. Arki, eikä lomasta tietoa, mutta mieli vain halajaa tunturiin. Oli kaivettava kesälomakuvia esiin ja kiivettävä mielikuvissa uudelleen Savukoskella sijaitsevalle Kivitunturille. Kiveä, kangasmaastoa, portaita, lohkareita, pitkoksia, pirullinen kuru sekä kyltti, joka kertoi, että Neuvostoliittoon on 73 kilometriä :)

Näihin maisemiin ei ikinä kyllästy!



Kiviä, kiviä ja entisiä pitkoksia
 

Juhuu, pitkokset uusittu!



Löytyy kiviseltä tunturilta myös kivaa kangaspolkua!



Karttajäkälä, kasvaa noin puoli milliä vuodessa.
No, mikäpä kiire sitä on valmiissa maailmassa.

Puhtaan ilman merkki?

 

 

Luojanluomalaavu! 

 

Pirunkurun vaijerisilta

Pirunkuru

Kivinen Pirunkuru

Pirunkurun vartija

Entistä aikaa...

Ja ne maisemat!

Heppu on kyllästynyt jatkuvaan odottamiseen

Syksy tekee tuloaan

                               Sen pituinen se kivinen kuvaretki!

#nukuyöulkona

Suomen Latu haastoi suomalaiset nukkumaan yönsä ulkona 17.-18.9.2016. Ja mehän vastattiin haasteeseen!

Tarkoituksena oli lähteä Tilkon kanssa yön yli retkelle, mutta eikös emäntä herännyt lauantaiaamuna hirmuiseen päänsärkyyn. Kipu hellitti päivän aikana, mutta retki jäi. Tai no, jäi ja jäi...se vain suuntautui toisaalle. Meinaan omalle pihalle :)

Lähiretkeilyä parhaimmillaan ;)

Olin päättänyt, että yö nukutaan ulkona, joten laitoin pihalle teltan pystyyn ja leiri oli valmis. Vieressä oli kaikki mukavuudet, erityisesti sisävessa oli kiva.

Kun uniaika koitti, niin Unna kävi kääntymässä teltassa ja totesi, että juu ei...tämä rinsessa menee kotiin sisälle tutimaan isännän kanssa. Tilko ei jättänyt mammaa vaan käpertyi telttaan viereen nukkumaan.

Mammaa ei jätetä

Yö sujui hyvin ja aamulla kömmittiin mukavasti lähellä kotia teltasta. Ei sen retken tarvitse aina niin kauas suuntautua, lähelläkin on hyvä!

Huomenta!

Pyhäpäiviä

Pohjoisen lomilla on Pyhätunturin alueesta muodostunut meille lähiretkikohde. Sinne on Kemijärveltä lyhyt ajomatka, joten sinne on myös helppo lähteä. Pyhältä löytyy helppoja ja jopa tylsiä reittejä, mutta myös vaikeampia kivikkoisia polkuja. Fiiliksen mukaan aina valitaan reitti, lyhyt tai pitkä. Pääasia, että on eväät matkassa!

Tänäkin kesänä tuli tehtyä useampi päiväretki Pyhälle, ensin toukokuussa ja sitten taas elokuussa. Toukokuussa maastossa oli sen verran vielä lunta, ettei ilman lumikenkiä päässyt etenemään. Ja kun ne eivät olleet matkassa, niin tyydyttiin vain katukävelyyn ja maisemien ihailuun. Toukokuun lähes kesäisen lämmin päivä houkutti koirat vilvoittelemaan raikkaissa sulamisvesissä ;)

Tuolta me tultiin

Terdellä

Kuuman päivän lenkillä iski jano, niinpä päädyttiin Naavan terassille. Mukava paikka, jonka terassille koirat ovat tervetulleita! Vuosi sitten ipanakoira oli elämänsä ekalla retkellä ja sen jälkeen terassilla...todella väsyneenä. Reppana uuvahti täysin ja kannettiin autoon. Tai ehkä se joi liikaa... Nyt poika on kasvanut ja jaksaa patikan jälkeen vielä hymyillä terdekoirana Unnan kanssa :)



Vuosi sitten....Moon ihan puhki!

Elokuussa palattiin pohjoiseen ja retkeilemään Pyhällä. Tunturiaavan lenkki on yksi suosikeista, siinä on vain sitä jotain. Suon huumaava tuoksu, avoimet maisemat ja varsinkin syksyllä värikylläisyys. Vaikka tätä reittiä on talsittu useita kertoja, niin polkuun ei vain kyllästy. Jokainen kerta on aina erilainen.

Hiiripöllö...

...kyllästyi meidän tiirailuihin ja lensi pois

 

 

Hymyssä suin :)

Lintutornista nähtyä

Reitin suo-osuuden jälkeen maasto muuttuu ja korkeuseroja riittää. Kulkua on helpotettu rakentamalla rappusia. Vaikka meillä koirat kulkevat remmissä edellä ja tuppaavat välillä kiskomaan remmissä, niin ne onneksi osaavat käskyn 'ODOTA'. Vauhti stoppaa ja pylly isketään maahan odottamaan perässäkulkijaa. Näin selvitään jyrkistäkin kohdista kompuroimatta.



Ensin alas...

...jotta pääsee taas ylös!

Joo joo, ootan ootan!

Ai noikin tulee!

 

Viimeisenä lomapäivänä oli upea keli, siispä oli ihan pakko vielä käydä patikoimassa, evästelemässä Karhunjuomalammella ja ihailemassa Isokurua. Sitten olivatkin pyhäpäivät ohi ja edessä etelän arki.

 

 

Seuraavaa pyhää odotellessa!

She's the one!