Pohjoisen turnee vol.3, Nuorgam ja Varanginniemimaa

Ja mihin sitä sitten päädyttiin!?! Ei Vuoreijaan vaan Nuorgamiin! Ajomatka Mehamnista kesti, kun pysähdeltiin useasti ja käytiin kävelyllä houkuttelevissa paikoissa. Päätettiin koukata takaisin kotimaan puolelle tankkaamaan ja jos tuuri kävisi, niin otettaisiin yksi mökkiyö Nuorgamissa. Oli lohensoudun aika ja pelkona oli, että kaikki paikat olisi täynnä. Lisäksi Suomi juoksee -tapahtuma oli starttaamassa Nuorgamista kohti Helsinkiä samoihin aikoihin.

Aatoksissaan molemmat

Uudet lupa- ja aikarajoitukset Tenon kalastuksessa ovat vähentäneet tänä kesänä kävijöitä rutkasti, niinpä yllätykseksi meille löytyi kiva ja rauhallinen mökki Tenon törmältä. Ja kun mökki-isäntä toivotti koiratkin tervetulleeksi ilman lisämaksuja, niin sinne jäätiin yöksi.

Kivinen vene tunturissa, kulkemisen teema.

Seuraavana aamuna oli tarkoitus jatkaa matkaa kohti Norjaa, mutta kun oli nautittu punaisen hirsimökin hiljaisella pihalla aamukahvit, päätettiinkin jäädä vielä yhdeksi yöksi. Tehtäisiin päiväpatikka tunturiin ja huomenna lähdettäisiin reissun päälle. Soitto mökki-isännälle ja kysymys, olisiko mökki vapaa. Olihan se, ja kuinka ollakaan...hetken puhelinkeskustelun jälkeen huomattiin, että tullaankin olemaan seuraavat kaksi yötä tuvassa. Olisi kuulemma hyvä idea tehdä päivän reissu Norjan puolella ja tulla sitten takaisin Suomen puolelle yöksi ;)

Yhdessä kulkien.

Päivällä noustiin tunturiin ja käytiin kiertämässä Skaidijärven polku. Ilma suosi, oli sopivan lämmintä ja tuulista eikä hyttysiä. Vasta edellisillan tyynessä säässä oli kohdattu kesän ekat itikat mökin nurkalla.

Skaidijärvi

Skaidin polku kulkee reilun viiden kilsan ympyrälenkin avoimessa tunturissa. Taukopaikkana toimii Skaidijärven kota, se on sopivasti reitin puolivälin tienoilla. Ketään ei nähty reitillä, autoilla porukkaa kyllä nousi tunturiin näköalapaikalla. Taas tuli ihana avaruuden tunne, kun näki silmänkantamattomiin. Myös takaisin niille Norjan lumisille huipuille ;)

Muista sulkea poroportit!

Taivaalle kerääntyi uhkaavia pilviä

Sitten koitti seuraava aamu ja Norjan retki. Meidän ylittäessä valtionrajan, lähtivät Suomen halki juoksijat liikkeelle. Peukutuksia ikkunasta, tsemppiä koitokseen! Pysähdyttiin eka kerran Vesisaaren tienoilla taas vaihteeksi ihailemaan maisemia ja pissattamaan koiria. Eniten täällä yllätti autoliikkeiden suuri määrä kaupungilla! Jotenkin hassua, ollaanhan nyt kaukana pohjoisessa eikä asukkaita ole kovinkaan paljon.

Varanginvuono

Vuoreijan keskusta sijaitsee saarella, jonne pääsee tunnelia pitkin. Tunnelissa hieman ahdisti tieto siitä, että ajetaan kolme kilsaa 88 metriä merenpinnan alapuolella, yläpuolella oleva vesimassa on aika suuri! Oli huojentunut olo, kun merenalainen tie alkoi nousta ylöspäin ja näkyi päivänvaloa.

Huh!

Auto jätettiin parkkiin niemenkärkeen lähelle vanhaa linnoitusta ja jatkettiin kaupunkikierrosta kävellen.

Vuoreijan kunkku!

Nuorgamin mökki-isäntämme vinkkasi meille paikan nimeltä Hamningberg. Vain kesäisin asuttu kylä, johon tie päättyy. Sinne siis! Tie itsessään oli jo aikamoinen elämys. Maisema muistutti paikoin laavakenttää, kun autotie kiemurteli kallioiden ja kiviröykkiöiden välissä yhden kaistan levyisenä. Onneksi norjalaiset ovat tehneet matkan varrelle paljon levennyksiä, pystyi antamaan tilaa vastaantuleville. Tiellä oli yllättävän vilkas liikenne, matkailuautoja ja jopa yksi iso bussi tuli vastaan.

Tie päättyi, pidemmälle ei enää päässyt autolla. Kyltti kertoi, että nyt oltiin Euroopan laidalla. Kylässä oli iso parkki-ja viheralue, johon pystyi jäämään leiriin. Teltan pystyttäminen tuulessa olisi saattanut tuottaa ongelmia, tuuli oli meinaan ihan tajuton! Pahaa aavistamatta avasin auton oven ja hyvä, ettei se lähtenyt sen siliän tien matkoihinsa!