Ja kohti lunta me lähdettiin! Edellisiltana oli tutkittu karttaa ja sovittu, että suunta on niin pohjoinen kuin vain päästään. Nordkapissa olisi varmasti väkeä, joten otettiin kohteeksi viereinen niemimaa ja Mehamn. Se on naapurikylä Gamvikin ohella varmastikin Euroopan mantereen pohjoisimpia paikkoja. Aikoinaan muuten Kiilopäältä tehtiin maastopyöräreissuja tänne!
 |
| Mehamn |
Karigasniemellä tankattiin ja matka kohti tuntematonta alkoi. Norjassa kun ollaan, niin siistejä levähdyspaikkoja on tiheässä ja ne on aina kauniilla paikoilla. Monille pysähdyttiin ja eräällä paikalla yhytettiin maailman pohjoisin mäntyesiintymä! Ja också på finska vai miten ne norskit asian sanoo...
Maisemat muuttuivat aina vain jylhemmiksi, mitä pohjoisemmaksi ajoimme. Ja sitten se iski päin näköä! Lumenmäärä oli ihan tajuton!
 |
| Sukset olis kivat! |
Tie vei lumikenttien läpi tunturiylängöille, jossa järvetkin oli vielä jäässä!
 |
| Me kavuttiin ylös, isäntä lähti autolta järven suuntaan. |
 |
| Lunta, jäätä ja kivikkoa |
Ja meikä oli sanonut isännälle, että mehän voidaan pystyttää teltta ihan mihin vain, jos ei jakseta ajaa...juupa juu!
 |
| Tännekö se rouva ajatteli teltan laittaa...?? |
Matka Karigasniemeltä Mehamniin on vajaa 400 kilsaa, mutta kun on mutkikas, vaikkakin hyväkuntoinen tie, niin kyllä se vain vei aikaa. Pysähdeltiin monta kertaa kuvaamaan maisemia ja jaloittelemaan koirien kanssa, niinpä koko päivä meni ajaessa.
 |
| Rinsessa patsastelee |
Mehamnissa oltiinkin sitten vasta illansuussa. Väsytti, oli nälkä ja hermoa kiristi. Paikka on pieni eikä majoitusvaihtoehtoja ole kuin pari. Kysyttiin mökkiä, mutta kuten arvata saattoi, niin täynnä olivat. Mutta mökkipaikalla oli myös campingalue, jonne sai teltan pystyyn. Seutu on kivikkoista, mutta täältä löytyi jokunen tasanen telttapaikka. Meidän lisäksi alueella oli vain yksi telttailija, muut näyttivät olevan liikkeellä asuntoautoilla.
 |
| Löytyihän se tasainen telttapaikka! |
 |
| Koirat kivissä kiinni, kun puita ei ole. |
Laitettiin teltta pystyyn tuulisessa säässä ja kokkailtiin iltasapuskat. Kahvin jälkeen oli jo parempi fiilis ja lähdettiin tutustumaan kylään. Mehamn muistutti Pykeijaa, jossa käytiin viime kesänä. Tämä oli vain suurempi kylä ja täällä haisi kala. Lähellä leiripaikkaa oli isoja alueita, joissa roikkui kalaa kuivumassa, varmaankin turskaa. Haju ei onneksi ulottunut teltalle asti.
 |
| Kalat kuivumassa |
 |
| Aikamoiset hampaat! |
Kylä oli nopeasti kävelty läpi ja kun lopulta palattiin teltalle, näytti kello jo puolta yötä. Valoa riitti, näin pohjoisessa on yhä yötön yö. Isäntä meni koirien kanssa nukkumaan ja mä kiertelin vielä kuvaamassa.
 |
| Kivan värisiä kalastusaluksia |
 |
| Keskiyön aurinko |
 |
| Vika teltalla, nukkupaikka vallattu |
Juuri kun tulin teltalle, kuului kova mekkala. Koska kylä on pieni ja niemennokassa, niin kaikki on lähellä, myös lentokenttä. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin Mehamnissa todellakin on kenttä! Puolenyön aikaan kentälle laskeutui kone ja hetken kuluttua se nousi taas ilmaan. Sen jälkeen kuului enää lintujen ääniä. Nekin taitaa valvoa valoisat yöt.
 |
| Riviin järjesty! |
Yöllä heräsin muutaman kerran sateen ropinaan ja kovaan tuuleen. Onneksi aamulla sää oli taas poutainen. Pissalenkki koirien kanssa, aamukahvit naamaan, kamat kasaan ja jatkettiin reissua.
 |
| Huomenta Mehamn! |
 |
| Aamun startti |
Pohjois-Norjassa on upeita ja karun kauniita paikkoja. Täällä ollaan maailman äärellä ja se kiehtoo. Päätimme suunnata kohti itää, jonnekin mihin tie taas päättyy.
 |
| Toinen toistaan upeampia paikkoja |
 |
| Sanat ei vain riitä... |
Sormi kartalle ja jeps, Vardö eli Vuoreija, täältä tullaan!
 |
| Ai kuka reija?? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti