Ekalla paimennuskerralla oltiin molemmat vähän hukassa, emäntä kyllä enemmän kuin koira. Hämmennystä kesti hetken ja sitten homma alkoi rullaamaan.
Jahuu, tästä se taas lähtee, taisi Tilko tuumata!
Ei muuta kuin poroja hakemaan. Hyvin poika sai lauman liikkeelle ja pysymään kasassa.
Viimeisen tahdissa eteenpäin.
Vauhdilla takaisin poroja paimentamaan.
Ooops, pitkäksi meni! Onneksi petteri ei hermostunut.
Päästiin hakemaan lammaslauma aitauksesta ja lähdettiin kuljettamaan sitä tietä pitkin. Onnistumisen tunne oli melkoinen, kun Tilko osasi aitauksessa heti kiertää lampaiden taakse ja sai ne yksin kuljetettua portista ulos. Siellä jo odotteli kokeneempi Sarre, joka otti homman vetääkseen. Tilko kunnioitti ja tuli peränpitäjänä...häntäheikki oli kyllä kiinnostunut myös nartun perästä ;)
Sarren vajaan vuoden ikäinen pentu lähti mukaan. Tilko oli kovin mielissään, kun sai kuljettaa lampaita kahden nartun kanssa.
Kahden päivän leiri oli lähes täydellinen! Yhteys Tilkon kanssa toimi, se ei häröillyt vaan se keskittyi töihin. Kun lähdettiin lampaiden kanssa tielle, oli pari leiriläiskoiraa tien poskessa, uroksia molemmat. Siinä kohden sydän taisi lyödä tyhjää, kun pelkäsin, että se ampasee urosten luo. Mutta ei! Kun Tilko käänsi päänsä koiria kohden, komensin sen eteenpäin ja kas...se toimi! Taas kerran korvissa soi kouluttaja-Minnan tärkein oppi: Luota koiraasi!
Hyvä meijän tiimi! |
Tilko, Sahfi ja Eemeli |
Veljekset |
Olipa kiva nähdä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti