maanantai 10. syyskuuta 2018

Nukuttiin yö ulkona

Innokkaina retkeilijöinä ja latulaisina olimme tietty mukana viime viikonlopun Nuku yö ulkona -tapahtumassa! Kemijärven ladun porukoissa järjestettiin oma yöjuttu ja se veti parisenkymmentä henkeä sekä meidän nelijalkaiset. Yöksi ei jäänyt kuin muutama, mutta se ei unia vienyt ;)


Teltat pystyssä!

Yöksi oli luvattu kylmää ja meillä oli tarkoitus nukkua laavulla. Otin koirille, lähinnä Tilkoa varten, mun vanhan kesäpussin  mukaan. Makuualusta laavuun ja makuupussi siihen päälle, ei pitäisi koirien palella. Unna nyt ei ikinä palelekaan, mutta Tilkon alusvilla on sen verran ohut, että se hytisee kylminä öinä.

Mammalle paksu pussi ja koirille ohut :)

Ilta meni tulilla istuessa, koirat viihtyivät porukan seurassa. Varsinkin, kun väki paistoi makkaraa, niin mihinkäs sitä siitä lähtisi!

Tulilla mietittiin syntyjä syviä

Illan pimetessä tähtitaivas ja revontulet valaisivat taivaan. Revontulikuvaus ei oikein kännyllä onnistu eikä järkkäri ollut matkassa, mutta jotain sai illasta muistoksi.

Reposet heijastuivat järven tyynellä pinnalla.

Jossain vaiheessa silmä alkoi lupsua ja oli pakko painua pehkuihin. Ripustin laavun suulle itikkaverkon pitämään koirat laavussa.

Laavu verkostoitu!

Raskaat huvit vaatii kunnon unet. Unnalle kelpasi koirien makuupussi...

Tilko totesi, että mamman paksu pussi on parempi.

Rauhassa ne nukkuivat aamuun asti, kunnes ulkopuolelta kuului oravan säksätys. Heräsin siihen, kun Unna meinasi puskea verkosta läpi. Sain koirasta kiinni ja nätisti molemmat sitten istuivat ja tuijottivat verkon takaa ulkoista häirikköä. Kurre sai kiusanteosta tarpeeksi ja me päästiin jatkamaan vielä hetkeksi unia.

O-R-A-V-A!!!!!!!

Kurre läks, takaisin maate.

Aamu-usva leijui järven yllä, kun noustiin pehkuista. Oli hiljaista ja tyyntä, vain yksinäisen joutsenen laulu halkoi ilmaa.

Mystinen aamu

Unelmien laavupaikka niemennokassa

Aamukahvit tulilla, ihan parasta!

Missäs mun aamupala, tuumaa Unna.

Kahvittelun jälkeen isännät katosivat soutuveneellä järvelle usvan sekaan ja tulivat varsinaisen kalansaaliin kanssa takaisin. Päivällinen oli selvä, ahvenfileitä se olla pitää.

Sinne ne läks!
 
Kalastuksenvalvoja Tilko tarkistaa saaliin.
 
Juu-u, kyllä nää kelpaa.

Fileitä riittää

Hiljalleen aurinko alkoi lämmittää ja usva katosi. Edessä näytti olevan lämmin syyspäivä.

Vastarannalta kuuluu haukku.

Kirkastuu

Horisontti alkaa näkyä.

Tästä tulee hieno päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti