Elämme outoja aikoja

Ennen korona oli lautapeli ja olut, nyt se on näkymätön vihollinen, joka luo tuhoa ympäri maapalloa. Uutiset Kiinasta ovat hiljentyneet, epidemia on siirtynyt lähemmäs ja muuttunut pandemiaksi. Mitä lähempänä asiat tapahtuvat, sitä enemmän se meitä koskettaa ja hätkäyttää. Vielä tuntuu osa suomalaisista ajattelevan, ettei virus koske heitä ja heidän tekemisiään. Valitettavasti toisin on. Meidän jokaisen tulisi ottaa tämä tilanne vakavasti ja miettiä omia valintojamme.

Kevätaurinko houkuttaisi Lapin hangille, mutta onko tässä tilanteessa järkeä matkustaa. Emme tarkkaan tiedä, miten virus tarttuu ja kulkeutuu ihmisestä toiseen. Mitä enemmän porukkaa on samassa paikassa, sitä suurempi riski on sairastua tai kantaa virusta eteenpäin. Eilen tulikin sitten tieto, että hiihtokeskukset sulkevat ovensa, samoin suuri osa keskusten palveluista. Pandemia on valtava isku matkailulle ja on pelottavaa seurata, mitä kaikkea tässä ehtii vielä tapahtua. Matkailu ei ole ainoa kärsijä, tämä koskettaa ihan kaikkea ja kaikkia. Ennusteiden mukaan taudin huippu nähdään Suomessa vasta toukokuussa. Koronauutisten tulva on valtava. Niitä kuunnellessa alkaa ahdistaa ja on pakko päästä ulos. Nautitaan lähiluonnosta liikkuen ja rentoutuen. Olen onnekas, kun meillä luonto on heti ulko-oven takana ja siellä tilaa liikkua.

Ihan heti ei tule ketään vastaan. Lenkit järven jäällä koirien kanssa kohtaamatta ketään ja hiihtoretket Tilkon kanssa, ihan parasta lääkettä pään tyhjennykseen.

Tästä voi tulla pitkä, kuohuva kevät ja kesä emmekä tiedä, millainen maailma meitä pandemian jälkeen odottaa.

Kolhuja tulee, mutta yhdessä tästä selvitään. Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta...ja sopiva turvaväli ;)