Välikausikuukausi...?

On välikausihousuja, välikausitakkeja...olisiko toukokuu sitten välikausikuukausi?? Lumi alkaa näyttää sulamisen merkkejä ja kevät etenee. Isot tiet on kuivat, sivuteille taas ei ole asiaa ilman kunnon autoa ja talvirenkaita. Maastossa on vielä paljon lunta, mutta se on jo niin pehmeää, ettei kanna edes kevyttä koiraa. Se tuli huomattua eilen, kun päätettiin Tilkon kanssa meidän hieno hiihtokausi.

Yritä tässä nyt mennä eteenpäin....

Yöllä oli ollut vielä pakkasta, joten otin liukulumikengät alle ja lähdin heti aamusta Tilkon kanssa metsään. Huono juttu, aamuinen aurinko ja nopeasti lämpenevä ilma oli tehnyt tehtävänsä. Minä selvisin aika hyvin, lumi kantoi leveät ja lyhyet suksimet, mutta ei koirareppanaa. Välillä se pääsi kulkemaan hankikannolla muutaman tassunmitan ja sitten jo oli vatsakarvoja myöten uponnut pehmeän ja märän lumen syleilyyn. Kovasti Tilko halusi mennä eteenpäin, välillä yritti loikkia ja sitten taas katsoi minua, että mitäs tehdään...kulkeminen on pikkasen rankkaa meikäläisellä.

Kato mami, tää kestää!

Tjaa, ei se sit kantanutkaan...

Käännyttiin samaa jälkeä takaisin, hiihtimet kantoon ja kohti järvenrantaa. Vesi on paikoin noussut jäälle, mutta rantaviivalla oli kantava hanki kelkanjälkien kohdalla. Siispä sinne! Kierrettiin lähisaari ja nautittiin aurinkoisesta kelistä.

Jäätä on, mutta vesi on paikoin noussut jäälle. Tää kierrettiin kaukaa...

Kantavaa kelkanjälkeä oli helppo kulkea!

Saaressa oli jo paljon pälvipaikkoja. Liukulumikengät on siitä kivat, että niissä käytetään kenkiä eikä monoja. Ne oli helppo jättää parkkiin ja lähteä jalkaisin tutkimaan kevään edistymistä saaressa.

Tutkimusretkelle keväiseen saareen

Lopulta luonto valtaa

Ei vielä kuhinaa, ainakaan maanpäällistä

Voi elämän kevät sentään!

Palattiin samoja jälkiä takaisin kotiin ja todettiin Tilkon kanssa, että tämä oli nyt tässä. Talviharrasteet parkkiin odottamaan seuraavaa kautta ja meillä kuono kohti kevättä!

Olikohan se vika retki saareen...?

Katse kohti tulevaa <3