Kemijärvellä alkaa lumet uhkaavasti sulaa, niinpä suunnistettiin pariksi päiväksi Saariselälle hiihtämään. Ja mihin paratiisiin me oikein päästiinkään! Aurinko paistoi, hanki kantoi, lunta oli vielä aivan tolkuttomasti ja mikä parasta...Maastossa sai kulkea omassa ylhäisessä yksinäisyydessään!
 |
| Täällä me ollaan, hankikannolla tunturin kunkut! |
 |
| Seisooks toi ääliö mun hännän päällä!??!?! |
Tai no, hanki kantoi ilman suksia tunturissa, mutta maastossa keveys oli valttia tai muuten upposi munaskuita myöten ;)
 |
| Painoraja ylitetty! |
 |
| Tunturit, niissä vain on sitä jotain! |
Käytiin koirapuistossakin, sai koiruudet juosta hetken vapaana. Lunta puistossa oli varmaan metri, koska aita vaikutti kovin matalalta ;) Hyvin musut kuitenkin pysyivät puiston puolella. Toisaalta...toisella puolen ei näkynyt mitään häiriötekijöitä kuten esim. pupuja!
 |
| Kovin on matala aita ;) |
Lauantai-illan huumaa! Ulkoilupäivän ratoksi katsottiin hurjan jännää Avaraa Luontoa!
 |
| Anatolian koirat...huh! |
Sunnuntaina lähdin Tilkon kanssa maastoon päiväksi. Noustiin ensin Kaunispäälle ja pyörittiin hetki huipulla. Lapin matkailu on nosteessa ja lisää majoitustilaa kuulemma tarvitaan. Kaunispäälle rakennetaan parhaillaan hotellia, joka käsittää useamman rakennuksen. Mielestäni puuton huippu ei ole oikea paikka tällaiseen rakentamiseen vaan se pilaa kauniin paikan...
 |
| Raksatyömaa huipulla |
Huipulta laskeuduttiin alaspäin ja puurajalla siirryin ladulle. Latuverkostoa ei enää ylläpidetä, joten uskalsin hyödyntää uraa koiran kanssa. Sitä oli helpompi laskea alas kuin puikkelehtia puiden välissä.
 |
| On the road again... |
Välillä pysähdyttiin kuuntelemaan ympäröivää hiljaisuutta ja ihmettelemään eläinten jälkiä.
 |
| Jaahas, kukas tästä on mennyt... |
 |
| Veden solina on rauhoittavaa. |
 |
| Mitä ihmeen hönttisiä lumella pyörii...?? |
Aurinko lämmitti eikä tuullut lainkaan. Ketään ei nähty, mistään ei kuulunut ääniä, olimme vain me...minä ja koira. Ihan uskomattoman hieno fiilis!
 |
| Ipanasta on tullut loistava retkikamu! |
Taas kerran mietin, että voiko tällaista edes olla vai näenkö taivaallista unta!
Hiihdeltiin Luton vartta takaisinpäin kohti Saariselkää. Kantava hanki oli kuin valkoinen matto suksien ja tassujen alla. Mihin vain pääsi menemään!
 |
| Valkoinen matto |
 |
| Luton vartta seuraten |
 |
| Lumisilta, ei menty yli! |
Väsy alkoi painaa, kun lähestyttiin Iisakkipään rinteitä. Hiihtokeskus piti vielä äitienpäivänä paria rinnettä auki ja täällä nähtiin ensimmäiset ihmiset!
Jätettiin laskettelurinteen vilinä taakse ja liu'uteltiin hissiasemalta latua pitkin Kummituskämpälle pitämään vikaa taukoa. Ristinsielua ei ollut missään, kämpän kummituskaan ei antanut kuulua itsestään. Ehkä se nukkuu päiväsaikaan, jotta jaksaa sitten remuta yöllä.
 |
| Kummituskämppä |
Omalle kämpälle oli tästä enää pari kilsaa. Isäntä oli juuri sopivasti tullut Unnan kanssa omalta lenkiltä ja oli ruuanlaitossa. Ipana söi ja kuukahti samantien. Emäntäkin taisi simahtaa suihkun ja ruuan jälkeen. Ihan superhieno päivä meillä takana!
 |
| Uni maittoi pienelle hiihtäjälle. |
Seuraavana päivänä kutsui koti, oli pakko lähteä. Haikein mielin jätettiin hyvästit tämän talven lumille! Näitä maisemia jään kaipaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti