Tänä viikonloppuna oli Luostolla koiramaista menoa Tunturin taikaa -koiranäyttelyn merkeissä. Viikonlopun aikana esillä oli noin 800 koiraa ja 300 eri rotua.
Meidän omat paperittomat koirat jäi kotiin, kun eilen lähdettiin ihastelemaan vieraita koiruuksia. Isännän ja meikäläisen sydäntä lähellä ovat pystykorvaiset ja alkukantaiset rodut eli ryhmän FCI 5 -karvaiset kaverit.
 |
| Upea grönlanninkoira tykkäsi rapsutuksista |
 |
| Grönlantilaisen kaunis väritys |
Lauantaiaamu valkeni harmaana ja pakkastakin näytti mittarissa olevan pari astetta. Lämmintä päälle ja kohti Luostoa. Pyhän ohi ajaessa tuli todettua, että vielä pystyisi laskettelemaan. Rinteet oli lumen peitossa ja maastossakin lunta vielä löytyy. Luostoa lähestyttäessä lunta oli aina vain enemmän. Kemijärvellä lumi on jo sulanut, vaikka toki metsässä sitä löytyy laikuttain. Mutta ei tarvi ajaa kuin 70 kilsaa pohjoiseen ja jo päästään lumille! Ja kesäkuu alkaa muutaman päivän päästä...
 |
| Penskat oli pulkkamäessä, lunta riittää! |
No, se säästä ja takaisin koiriin! Heti aamusta olivat vuorossa karhukoirat, meitin suosikit. Joku muistutti naamastaan kovasti Pyryä ja tuli haikea olo. Kuinka joku koira voikin jättää sellaisen tassunjäljen sydämeen, ettei kaipuu katoa ikinä. Hellittää, muttei häviä.
Karhukoirat, varsinkin urokset, on mainioita. Tuntuu, että monilla niistä on aina mielessä pikku nujakan aikaansaaminen. Jos joku tuli vähänkin liian lähelle, niin jo kuuluu ja näkyy.
 |
| Älä tuu mun lähelle! |
 |
| Sano aaaa.... |
 |
| Komea palkinnonsaaja |
Näiden mustavalkoisten ihanuuksien jälkeen oli vuorossa pystykorvat. Jessus sitä väksytyksen määrää. Hyvä, ettei yhä tinnitä korvissa! Suomalainen pikinokka, kansalliskoiramme. Pystykorvia oli tosi paljon mukana ja täytyy ihmetellä, miten joukosta pystyy valitsemaan sen kauneimman.
 |
| Mä voitan kyllä sut! |
Meidän vieressä kehän laidalla oli nuori narttu ihmettelemässä menoa. Selvisikin, että sen isä oli just kehässä. Siitä tuli meidän lellikki ja seurattiin silmä kovana, miten sen isukki pärjää kymmenien koirien joukossa. Ja hupsista, isukki oli rotunsa toiseksi paras ja komein! Hyvät geenit oli kaunis tyttö perinyt.
 |
| Iskä kehässä suu auki ;) |
 |
| Tytär ja isä rinta rinnan vierasta vastaan |
Ilma oli hemmetin kylmä, varsinkin kun seisoi pitkään paikallaan. Tuuli taisi käydä lumisen rinteen puolelta ja se lisäsi kylmän tuntua. Kiertelin välillä katsomassa muita kehiä, laikat kiinnosti myös.
 |
| Venäläis-eurooppalainen laika muistuttaa kovasti karhukoiraa |
 |
| Tassu jalan päällä |
 |
| Tässä on jotain susimaista |
|
| Komeat ja kookkaat itäsiperianlaikaurokset kehässä |
 |
| Voittaja |
 |
| Tinttaraisen Qerttu |
Paikalla oli muutamia tuttuja, joko turistina tai omien koirien kanssa. Siinä höpistessä ehti porokoirat mennä melkein kokonaan sivu suun, mikä nyt harmittaa. Ne tuli kehään pystiksien jälkeen ja koska pikinokkia oli tosi paljon, venyi porokoirien esittelyn alku. Ihan loppuun asti ei ehditty jäädä, kun piti kiiruhtaa kotiin lenkittämään omia koiruuksia.
Näyttelyn järjestivät Sodankylän Karvakuonot ja Sodankylän Erämiehet, kiitokset. Homma toimi, ja varsinkin parkkialueen ohjaus oli erinomaisen hyvä ja hauska. Mukavat sedät höpöttivät hyväntuulisina niitä näitä siinä autoilijoita ja kävelijöitä ohjatessaan. Leppoisa tunnelma täällä Lapissa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti