Tilinpäätös

Maailma elää nykyään kiivaassa kvartaalitaloudessa ja sitä lähdin pakoon pohjoiseen. Kiivas etelänrytmi elää kuitenkin vielä kehossani, odotan rauhoittumista, mutta sen tulo kestänee jonkin aikaa. Uuden tahdin opetteleminen ei käy sormia napsauttamalla. Huhtikuu alkoi, nyt on hyvä hetki käydä alkuvuosi läpi, tehdä ensimmäisen vuosineljänneksen elämänmuutoksen tilinpäätös!

Mitä onkaan tapahtunut...

Vika yö Nummelan tyhjässä kodissa

Muuttokuorma toi maallisen omaisuutemme jouluviikolla Kemijärvelle, mutta vasta tammikuussa meistä tuli ihan virallisesti lappilaisia. Koti saatiin laitettua kuntoon nopealla tahdilla, tavarat löysivät lopulta hyvin paikkansa. Mutta se kamamäärä...miten kahdella ihmisellä voikin olla niin paljon tavaraa. Kirjoja, levyjä, vaatetta, astioita, kalusteita...! Muuttolaatikoita pakattaessa oltiin jo luovuttu paljosta, mutta pohjoisen pienemmässä asunnossa niitä purkaessa todettiin, että ei hemmetti...kaikki ei vain mahdu tänne. Onneksi avuksi löytyi kirpparinpitäjä, joka otti tavaraa vastaan ja saatiin kodista koti eikä siitä tullut tavaravarastoa!

Tammikuun olin itse vielä Helsingissä töissä, joten kuukausi meni reissatessa Kemijärven ja pääkaupungin väliä. Viikko etelässä ja taas viikoksi kotiin.

Mihin sä taas lähet...?

Tulipahan junailtua ja kannatettua VR:tä ;) Aika meni nopeasti, oli Matkamessut ja treffailin kavereita oikein urakalla. Seuraelämäni kuukauden aikana oli vauhdikkaampaan kuin vuosiin!

Messuilua

Sitten koitti viimeinen työpäivä, oli hyvästien aika. Itkuhan siinä tuli, ikävä jäi. Tykkäsin kovasti työpaikastani ja työkavereista, oli todella haikea lähteä. Onneksi yhteys säilyy! Joku viisas on sanonut, että jotta saavuttaa jotain uutta, on jostain luovuttava. Minulle se luopuminen oli irtisanoutuminen työstä, jonka ajattelin olevan eläkepaikkani.

Läksiäislahja :)

Matkalla kotiin <3

Helmikuussa olin alkuun ihmeissäni. Ei ollut mitään aikatauluja, sain nukkua ja herätä sisäisen kelloni tahtiin, tehdä päivällä mitä huvitti. Testasin Pyhällä läskipyörää, käytiin Pellossa Tilkon kanssa treenamassa poropaimennusta, osallistuin Kiilopäällä Lumiturvallisuuskurssille ja vietettiin muutama päivä Saariselällä hiihtäen ja lumikenkäillen sekä päivitin ensiaputaitoni Savukoskella. Kotiseutumatkailua siis. Kemijärven Latukin tuli tutuksi ja minut valittiin yhdistyksen hallitukseen. Päivät pitenivät ja valoisa aika lisääntyi.

Paimen ja paimennettavat

Koitti maaliskuu ja hankikanto. Niin, tiesittekö muuten, että Lapissa on oikeasti 8 vuodenaikaa? Alkutalvi helmikuun loppuun asti on pakkastalvea, hiljaista ja pimeää. Sitten tulee huhtikuulle kestävä vuodenaika nimeltä hankikantokevät. Ja se toikin tullessaan uusia tuttavuuksia ja työkuvioissa näkyi vihreää valoa. Kemijärven matkailun kanssa on suunnitelmia, joista blogin kirjoittaminen Visit Kemijärven -nettisivulle on jo toteutunut  (Elämänjanoiset ) . Muuten aika vierähti vauhdilla laduilla auringossa ja kuutamossa sekä ladun ulkopuolella, järven jäällä hankikannolla hiihtäessä. Kevätpäiväntasauksen jälkeen päivä on pidentynyt hurjaa vauhtia ja aurinko on hellinyt ulkoilijaa. Olen onnellinen, että saan kokea tämän kaiken!

Mitäpä seuraavaksi....ainakin hanget sulavat jossain vaiheessa ja alkaa jälleen uusi vuodenaika, nimittäin jäidenlähtökevät. Upeita luonnonnäytelmiä siis edessä. Lähisuunnitelmissa on myös opintoja, jos onni on myötä. Eka opintojen aloitusyritys meni mönkään, koska hakemalleni kurssille oli liian vähän tulijoita. Matkailuun liittyviin kieliopintoihin olisi otettu enintään 10 opiskelijaa eikä siis silti saatu tarpeeksi hakijoita. Taisin olla ainoa ;)

Ai miten kuva liittyy juttuun...?? No ei mitenkään, tää oli vaan musta kiva :)