Kuivalihamarkkinat Savukoskella

Täällä pohjoisessa tuntuu olevan valtavasti erilaisia tapahtumia näin kevättalvella. Kun aiemmin lomaa oli rajallisesti, niin sitä ei päässyt osallistumaan oikein mihinkään. Kun muutettiin Kemijärvelle, päätin, että käyn kaikissa kiinnostavissa tapahtumissa, jos se vain suinkin on mahdollista. Pääsiäislauantaina oli sitten vuorossa Kuivalihamarkkinat Savukoskella. Markkinat järjestettiin jo 30:n kerran, juhlavuosi siis.

Yllätyttiin oikein kunnolla, kun saavuttiin paikalle. Tapahtumapaikka oli Korvatunturin opastuskeskuksen ja  Samperin Savotan pihalla ja se autojen määrä.... autoja oli parkissa tien laidassa jo pitkälti ennen varsinaista aluetta. Kun Savukosken kunnan asukasmäärä on noin 1000 henkeä, niin markkinapäivänä se varmasti tuplaantui! Hieno homma, että tapahtuma saa ihmiset runsain määrin liikkeelle.

Mitäkö siellä sitten oli? Pääpaino oli ruualla, poronlihaa oli tarjolla eri muodoissa. Oli sitä kuivalihaa, kuivalihavelliä, koparakeittoa, kampsuja, savuporotattirisottoa, porokebabia ja ties mitä. Toki myynnissä oli myös perinteistä makkaraa ja paistettuja muikkuja. Minä en ole mikään suuri lihan ystävä enkä varsinkaan poronlihan (juu tiedän, että nyt asutaan pohjoisessa poroalueella...), niin uskalsin maistaa risottoa ja se olikin hyvää. Kampsuja ihmettelin ja kun kuulin, mitä ne ovat, kiersin kaukaa. Kun en maistanut, on sitä vaikea selittää, mutta kampsut tehdään poronverestä. Kait ne on tavallaan kuin verilettuja, mutta isompia pallukoita ja ymmärtääkseni valmistetaan pitkään keittämällä. Valmiit kampsut nautitaan puolukan ja pottujen tai pottumuusin kanssa. Olen penskasta asti ollut kranttu ruuan kanssa ja huono kokeilemaan uusia makuja. Ikää on tullut lisää, mutta makuaistini ei taida kehittyä kuten muilla aikuisilla. Ja vielä kun sanotaan veri, niin nousee pala kurkkuun. Mutta siis risotto oli maukasta ja siihen päälle vielä nokipannukahvit kampanisun kera, niin jo oli hyvä mieli.

Ruuan lisäksi alueella oli normaalia markkinameininkiä eli esitteillä ja myynnissä vaatteita, marttojen leipomuksia, luonnonvaratuottajien hilloja ja juomia, moottorikelkkoja ja mönkkäreitä.

Meitsin uudet popot :)

Hylkeennahkavaatteita Amundsenin tapaan!

Oli kelkkaa ja lämmintä karva-asua

Esiintymislavalle nousi Janne Tulkki bändikaverinsa kanssa laulamaan ja täytyy sanoa, että on kaverilla komea ääni. Hän esitti monta Tapio Rautavaaran kappaletta ja oli oiva tulkki noille sävellyksille. Ilma oli vähän kolea, välillä paistoi ja kohta taas pyrytti kunnolla lunta. Hyvin kundit esiintyi, vaikka varmasti oli kylmä!

Rautavaaran oiva tulkki, Janne Tulkki

Pojat lähtivät tauolle juuri sopivaan aikaan...

Sopivan leppoisa tunnelma, vaikka väkeä oli paljon. Ihmiset rupattelivat keskenään tuttujen ja tuntemattomien kanssa ja nauttivat päivästä. Tosin yksi poikkeus vahvisti tämänkin....kenkäostoksilla oltiin jonossa ja siinä turistiin muiden jonottajien kanssa. Sitten takaa tuli esiin rouva, joka totesi, että hän on helsinkiläinen eikä tykkää jonottaa!! Jos hän nyt vain tästä maksaisi oman ostoksensa...ja niin rouva tuli jonon eteen, antoi myyjälle rahan, otti vaihtorahansa ja käveli ulos! No sen arvaa, että rouvan ylimielinen käytös kirvoitti muutaman mielipiteen muissa jonottajissa eikä helsinkiläisyys saanut pisteitä. Olin visusti hiljaa omasta taustastani ;)

Korvatunturinmaassa kun oltiin, niin olihan siellä tietty Joulupukkikin paikalla!