Paimenpoika!

Taas ollaan yhtä suurta kokemusta rikkaampia! Viime viikonloppu vierähti Sodankylässä ja oli täynnä koiria, poroja ja suuria tunteita.

Yhdessä tekemisen iloa!

Porokoirakerho järjesti Sattasvaaran poroerotusaidalla paimennustapahtuman. Lauantaina kokeneet koirat kisasivat ja perjantaina sekä sunnuntaina testattiin kokemattomien lappalaiskoirien luontaista taipumusta porojen paimentamiseen. Meidän vuoro oli sunnuntaina heti aamusta ja kyllähän se jännitti.

Oltiin jo ajoissa tapahtumapaikalla, jotta Tilko ehtisi vähän rauhoittua ja tottua ympäristön hajuihin. Ja että omakin jännitys ehtisi vähän helpottaa. Tilko höyrysi, haukkui ja kiskoi, kun kaikki oli sille uutta ja outoa. Kasvattaja Kirsti Hassinen oli myös paikalla ja häneltä sainkin hyviä neuvoja ipanan rauhoitteluun.

Vauhdilla matkaan!

Sitten se alkoi...tuomarit tulivat hakemaan meidät ja lähtö testiin oli edessä, klups! Ennen aitaukseen menoa tuomarit kyselivät vähän koirasta ja Tilko laitettiin liinaan kiinni. Kun astuttiin aitaukseen, veti koiruus aika lailla. Seurasin ohjaaja-tuomari Tiinan ohjeita ja pidin liinan päästä kiinni. Tilko pääsi pitkälle, muttei kuitenkaan vapaaksi. Se haukkui muutaman kerran, mutta sitten rauhoittui. Tai no, hiljeni ainakin. Vauhtia sillä riitti läpi testin.

Hetki kuljettiin niin, että pidin liinasta kiinni ja sitten piti päästää irti. Jännitti, että nytkö se sitten lähtee, mutta ei. Tilko kuunteli komentoja ja pysyi aisoissa. Helmikuussa oltiin päivä Pellossa paimennusleirillä ja siellä opittiin komento 'nätisti'. Sen kun sanoo tietyllä äänensävyllä, niin koira kuuntelee ja tottelee. Sitä käytin myös testin aikana.

Kunnes tuomarit totesivat, että laske koira kokonaan vapaaksi liinasta äläkä sano sille mitään. Tein kuten käskettiin ja alkuun menikin hyvin. Sitten Tilko vilkaisi minua kuin odottaen komentoa ja kun sitä ei kuulunut, lähti se juoksuun. Porot pinkaisi vauhdilla matkaan koira perässä. Ensin annettiin Tilkon mennä, mutta kun vauhti näytti vain kiihtyvän, niin tuomarit pyysivät minua komentamaan koiran irti poroista ja tulemaan luokse. Just joo, turha toivo. Epelillä oli korvat täysin lukossa, se vain pinkoi menemään. Ei helv...ti, ajattelin! Tuomarit komensivat, minä komensin ja lopulta Tilko tuli mun luokse...vain juostakseen ohi ja taas porojen perään! Sitten sen korvat löytyi jostain, Tilko tuli vierelle ja sain hepun liinaan kiinni. Tuskailin tapahtunutta, mutta Tiina lohdutti, että älä välitä. Ei ollut koiran eikä omistajan vika, vaan tuomareiden. He pyysivät laskemaan liinasta ehkä liian aikaisin ja kielsivät koiran käskyttämisen.

Laukalle lähti!

Takaisin liinaan

Kun Tilkolla oli taas liina vapaana perässä ja sai käskyttää, niin se pysyi komentojen alla. Porotokka pysyi koko ajan kasassa, ei hajonnut kertaakaan. Testin lopuksi Tilko irtaantui hyvin poroista ja tuli suoraan luokse.

Tuomarin silmien alla...

Tiinan puhuttelussa ;) 

Aidan takana on lisää poroja!!

Pitänee kuitenkin paimentaa tällä puolella olevia...

Vapaana rallattelusta huolimatta paimenpoika läpäisi testin hyvin arvosteluin. Sillä on erinomaiset luontaiset taipumukset paimentamiseen eikä pahat mielessä, vaikka juoksutti poroja. Se oli vain nuoren koiran yli-innokkuutta. Tuomarit totesivat myös, että koiruus on kovapäinen kaveri, joka palautuu tilanteista nopeasti. Myöhemmin selvisi, että Tilko sai vielä testistä kunniapalkinnon!! Jotenkin tuntuu, että meikä pyöri hyrränä ja ympärillä vain tapahtui!!

Kuunnellaan testin arviota, Tilko näyttää vähän epäilevältä...   Kuva: Marika Laurila

Jee, läpi päästiin! Emäntä hämmentyi ja Tilkoa alkoi taas kiinnostaa porot ;)  Kuva: Marika Laurila

Hieno kokemus, upea tapahtuma, kivoja koiria ja kannustavia tuomareita! Paimennus taitaa olla meidän juttu! Nyt vain täytyy löytää Tilkolle harjoittelupaikka...tai ehkä jopa duunipaikka ;)

Täältä löytyy Tilkon kasvattajan juttu paimennusviikonlopusta. Pororeissu Sattasvaaraan