Synttärisankari oli sitä mieltä, että pitäisi jo mennä!
Metsässä lumi oli osin jo sulanut ja maa näkyvissä. Lumikengät hetkeksi kantoon ja matka jatkui kuivalla maalla.
Kohta eteen tuli taas lumiraja, ei kun lumikengät jalkaan. Nauratti välineitten kanssa vekslaaminen...laita jalkaan, ota pois, laita jalkaan, ota pois.
Ipana löysi mielenkiintoiset jäljet ja kirjaimellisesti upposi jäljelle. Hirvi se oli tainnut tästä kulkea.
Lämmin tuli, vaikka tuuli vilvoitti ilmaa. En muista, olenko koskaan aikaisemmin lumikenkäillyt t-paidassa!
Shortsit ei ollut ollenkaan huono idea!
Keli oli aivan uskomattoman hieno, ympärillä rikkumaton hiljaisuus, liikkeellä vain me! Tämä se on elämää!
Evästauko pidettiin vähän ennen kuin kavuttiin tunturin huipulle.
Ylempänä tunturissa hanki jopa kantoi ja liikkuminen helpottui huomattavasti. Vielä jyrkkä ponnistus ennen tunturinlakea.
Ups, mihinkäs se lumi hävisi! Ihan ylhäällä maa oli jo paljas ja kivikot näkyvissä. Ja koiruus haistoi porot jostain kaukaa...
Tilko istui tiiviisti kivikon reunalla ja tuijotti kaukaisuuteen. Liekö paimenpoika poroista haaveillut?
Kämpillä juhlittiin sankaria ja se sai raskaan päivän päätteeksi herkullista maksalaatikkokakkua 💚
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti