Lintubongarit liikenteessä

Käytiin isännän kanssa lähikylässä kuvausreissulla ja otettiin karvakasat matkaan mukaan. Luusuan kylän Kulmunginniemi on pitkä patopenger, jossa olen antanut koirien juosta vapaana.

Vesi ympäröi kolmelta suunnalta ja sen muutaman kerran, kun on täällä aiemmin käyty, ei muita kulkijoita eikä poroja ole näkynyt. Niemellä on laavupaikka rannalla ja lintutorni. Tulia ei nyt metsäpalovaaran takia saa tehdä, joten keskityttiin torniin.

Me mitään lintutuntijoita olla, mutta kivahan se on tiirailla, josko jotain näkyisi. Tällä kertaa näkyi vain tiiroja ja maasta löydetty munankuori.

Koiruudet, varsinkin Unna, tykkää kovasti lintutorneista.

Sen päätä ei huimaa kiivetä jyrkkiä rappuja ylös eikä alastulokaan tuota isolle koiralle ongelmia. Unna, joka pelkää monia ihmisen aiheuttamia ääniä ja jälkiä, on toisissa asioissa käsittämättömän rohkea. Siinä, missä Tilkoa jännittää erilaiset sillat, porskuttaa neiti vain menemään. Torniin kiipeämisen se on tainnut ipanalle opettaa, sekin kun nykyään haluaa kavuta ylös.

Mikäs täällä on maisemia ihaillessa, tuumii Tilko.

Ei veeettä raaantaa rakkaampaa ♪♪♪

Luusuansalmen patopenger on pitkä.

Lähetäänkö jo alas?

Kuka eka alhaalla!!

Unnaa harmitti, kun se jäi jälkeen...

Mä voitin!

Päivä oli kaunis, mutta järveltä puhaltava tuuli oli sai ilman tuntumaan kylmältä. Melkein olisi pipoa tarvinnut.

Unna se löytää aina jotain purtavaa....

Me niin tykätään toisistamme!

Parasta on yhdessäolo ulkona 💛💚🧡