Uteliaisuus palkitaan!

Olen varmaan joskus kertonutkin, että rakastan karttoja. Niiden tutkiminen on jännää ajanvietettä ja uutta reissusuunnitelmaa pukkaa sen mukaan, mitä karttaa milloinkin ihmettelen. Vaihteeksi edessä oli taas vanha Kemijärven ulkoilukartta ja sieltä löytyi kiehtova punainen täplä. Nähtävyys lähellä Suomutunturia ihan Kemijärven ja Sallan rajalla. Mistään en löytänyt tietoa, mitä kohteessa olisi, joten oli lähdettävä paikan päälle ottamaan asiasta selvää. Samalla suunnalla olisi myös kunnostettu Riutukan uittomuseo, päätettiin poiketa myös siellä.

Kun joka suunta pitäisi tutkia ;)

Tunnelmallinen Räisälän lossikyyti ennen Suomua ja sitten kohti Raakun risteystä.

Lossin kyydissä vain on sitä jotain vanhanajan tunnelmaa!

Jatkettiin Riutukan tienhaaran ohi ja tultiin Aitaselän Retkeilyreitin infotaululle. Enpä ole tiennytkään, että täällä kulkee tällainen pidempi reitti! Lisää tutkittavaa! Kartasta selvisi, että se nähtävyyden merkki on jokikanjoni! Vau, äkkiä sinne!

Metsätiellä oli portti auki, mutta jätettiin varmuudeksi auto portin ulkopuolelle. Jotenkin aina jännään, että jos ajan porttitielle, niin joku kuitenkin lukitsee portin juuri sillä välin ja jään sinne auton kanssa jumiin. Kenelle sitten soittaisin!?!

Hiekkatietä kohti tuntematonta...vajaan kilsan päässä olikin kyltti 'Kallioportti' ja siitä lähti merkattu polku. Sitä seuraamaan olettaen, että se vie kanjonille. Ja veihän se, ja millaiselle paikalle! Ei ikinä olisi arvannut metsäiseltä polulta, että vieressä pauhaa kapea joki osin aika syvässä kanjonissa. Ei tämä Karhunkierroksen nähtävyyksille vedä vertoja, mutta kelpasi meille! Veden pauhu ja kosken kuohut saivat pienen ihmisen hiljaiseksi.

Voi pojat sentään!

Sanat eivät riitä...

Yhdessä ihaillaan

Mieli lepää

Polku päättyi rantaan, jossa joki leveni kahdeksi uomaksi. Niin kaunista!

Isäntä nautti!

Paluumatkalla autolle koirat äkkäsi pari metsäjänistä ja veto olikin sitten melkoinen! Toinen jäniksistä osoittautui hyvähermoiseksi. Koirat vainusi sen hajun, me luultiin, että poronjälkiä haistelevat. Sitten yhtäkkiä metri koirien edestä ojan pohjalla jänisreppanan hermo lopulta petti ja se ampaisi pakoon. Ja meidän hyväkkäät olisivat kadonneet perään, jos olisivat vapaaksi päässeet. Mentiinpä sitten vauhdilla takaisin autolle! Ulkoilu koirien kanssa laskee verenpainetta, sanotaan... ;)

Puuhaneiti ehti taas vaikka mitä!

Ajettiin muutama kilometri takaisinpäin ja tultiin Riutukalle. Kuvittelin, että kyseessä on iso uittopaikka, mutta tämä olikin puron varrella. Täällä on ollut purouittoa aina 1950-luvulle saakka, sitten puut siirrettiin kumipyörille. Paikalta löytyy vanha kämppäkartano, joka oli lukittu ja on yhä poromiesten käytössä.

Hei, tää on lukossa!

Autiotupa

Sen sijaan autiotupa ja sauna ovat avoinna ja kaikkien käytettävissä. Tästä kulkee patikkareitti Suomun suuntaan, joten yön yli retken voisi hyvin tehdä. Puron rannalla on uusi laavu, jossa tulisteltiin ja evästeltiin.

Laavu joen rannassa

Emäntä nauttii!

Savuverhon takaa paljastuu...Mitä, syöttääkö se niille makkaraa!!

Pihamaalla on myös vanha talli, josta löytyi vanhoja hevosten länkiä. Puron rannassa oli pari jo aika pahoin lahonnutta maakellaria. Museovirasto on kunnostanut alueen 1990-luvulla ja näytti siellä nytkin olevan kunnostustyöt käynnissä. Ainakin saunan kattoa ja tallia oltiin korjaamassa.

Talli

Vanhan tallin aarteita

Katolta näkee paremmin

Vaikka olin karttaa tutkinut, niin kuvittelin, että jokikanjoni on Kemijärven puolella. Mutta ei, sekä se että Riutukka ovat molemmat naapurikunta Sallassa. Hienoja käymisen arvoisia paikkoja molemmat!