Aamun usva viettelee kulkijan

Kauniit syyskuun aamut jatkuvat ja ihastuttavat pientä kulkijaa. Järvellä leijaileva usva ja nouseva aurinko viettelevät ja kutsuvat luokseen. Vanha Sallan rata vei meitä eteenpäin...

Usva hivelee mökkilaituria, en löydä sanoja kuvaamaan tätä kauneutta.

Järven pinnalla alati liikkuva valkoinen matto on kuin elävä olento.

Käännymme takaisinpäin, ihastelen maitohorsmaa, luonnon omaa pumpulipuikkoa, ja sen lehtien upean punaista väriä.

Käymme vielä suolammella, jossa usva alkaa jo haihtua. Maa on paikoin yhä kuurassa.

Huurteiset lehdet ovat kuin sokerilla kuorrutettuja.

Tällaisen aamulenkin jälkeen uskon todellakin, että torstai on toivoa täynnä!