Veljet koolla, Tilkon sukukokous Kolilla!

Ilmassa oli historian havinaa, kun Kolin kansallismaisemassa, melkein Ukko-Kolin silmien alla, kokoontui lauma porokoiria. Kyseessä oli Pilvipolun Historiapentueen ensimmäinen tapaaminen sitten kasvattajan luota lähdön, josta oli nyt reilut pari vuotta. Eikä muuten ollut ihan mikä tahansa treffaaminen! Mukana haukkumassa oli viidestä veljeksestä neljä (Tilko, Runne, Paju ja Pilkki) sekä tietty itse oikeutetusti paikalla asuvat pentueen emo Mansi sekä pentueen täti Näkkälän Unna.

Pilkki ja Tilko saapuivat samaan aikaan sopuisasti paikalle.

Terppa vaan, äippä ja täti! Pojat tuli kylään!

Moi Näkkälän Unna! 

Tilkolla ja Pilkillä riitti vauhtia...

...kirittäjänä Unna-täti!

Piiri pieni pyörii...

...lapset...ja täti siinä hyörii!

Runne saapui paikalle, ensin moikat tädin ja äipän kanssa.

Kun paikalle sitten saapui pentueen isä Rannu, tunnelma sähköistyi. Upea perheenpää sai meidät ihmiset huokailemaan. On se ylväs ja rauhallinen, nappuloittensa haukkumisesta mitään piittaamaton koiruus! Tosin, kun Rannu itse avasi suunsa, niin sen haukku ei yllättäen ollutkaan ihan miehekkäin! Tulikin todettua, että ihana Runne oli perinyt isänsä...hmmm...hieman kimakan äänen ;)

Rannu tulee!

Komea isä-Rannu!

Iskän luppakorvat ja pitkä karva ei periytyneet pojille.

Äippä-Mansi ja iskä-Rannu

On sillä Runnella kim...eiku komea isänsä ääni ;)

Rannu emäntänsä kanssa.

Paju tuli, Tilko ja Runne tutkivat veljeään.

Joukon jatkona oli vielä Mansin veli, pentueen eno Eemeli.

Nyt tarkkana, Eemeli-eno saapuu.

Mustanpuhuva ja kookas eno.

Eikä tässä vielä kaikki! Meillä omistajilla on myös toisia koiria, joista muutama oli päässyt mukaan. Runnen 'velipoika' Joiku, myöskin Pilvipolun kasvatteja, oli perheen matkassa. Porokoirien joukossa kävi Pilkin 'sisko', rescue-koira Fasu, joka olisi kyllä melkein mennyt porokoirasta.

Fasu, melkein porokoira ;)

Jaahas, mikäs tää Lissu on naisiaan! Tilko ja Paju haisulla, Eemeli tarkkailee aidan takana...

Eemeli-enon 'sisko' Lissu pääsi riehumaan Tilkon ja Pajun kanssa. Iltasella haettiin vielä meidän Unna joukkoon mukaan. Riitti siinä tapaamisen aikana varsinaista mekkalaa, kun jokaisella oli jotain sanottavaa. Mutta osasi porukka olla hiljaakin ja rauhoittua aloilleen.

Voiskos joku huomioida mutkin välillä! Äippä-Mansi jumissa.

Tilkolla ja Pajulla synkkasi hyvin.

Tilko osasi ottaa yllättävän tyynesti. 

Jännitin tapaamista melkoisesti! Olin ihan varma, että jotain nokkapokkaa tulee veljesten välille. MUTTA...ei mitään! Ketään ei tikattu, eläinlääkäriä ei tarvinnut kutsua paikalle. Iso, iloinen yllätys, että kaverit käyttäytyivät noin hyvin. Ilta sujui leppoisissa merkeissä jutellen koirista ja vähän muustakin, vähän treenattiinkin ja kisattiin ja istuttiin tulilla paikallisia herkkuja nauttien. Kivoja koiria ja mukavia ihmisiä, oli nastaa!

Runne pääsee videolle.

Pajua kiinnostaa emännän eväs.

Tilkon kanssa odotellaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Pilkin väki

Sitä jäin miettimään, että mahtoivatko nuo koiruudet tajuta, että olivat sukulaisten kesken? Haistavatko ne toisistaan jotain samaa...? Ei Tilko osannut kertoa, vaikka siltä yritin asiaa kysyä ;)