Pallistajan laavulla

Olin vaihteeksi Tilkon kanssa Pellossa lammaspaimennusleirillä. Ei siitä sen enempää, kun lammasjuttuja on jo useasti ollut. Tai no, ehkä joku kuva kuitenkin ;).

Tilko on aika ihastunut Milliin 💗

Tällä kertaa vietettiin samalla reissulla laatuaikaa kahdestaan yön yli retkellä. Ekan leiripäivän jälkeen kurvattiin autolla Pello-Rovaniemi -tien varressa olevan Eeron polun lähtöpaikalle. Olen aina ohiajaessa miettinyt, että mikähän se tuokin polku on ja kuka ihmeen Eero!? Sekin selvisi Pellon matkailun sivuja selatessa...No tietysti Pellon ja koko Suomen hiihtäjälegenda Eero Mäntyranta! Olihan se pitänyt tietää, muttei vain kellot raksuttaneet.

Kavuttiin rinnettä ylöspäin ja maisemat vain paranivat. Kun oltiin Pallistajan (aika hauska vaaran nimi) huipulla, loksahti meikällä suu auki! Ihan mielettömän hieno paikka laavulle! Jyrkänteen reunalla ja edessä oleva maisema oli kuin maalaus! Laavukin oli niin iso ja siisti, että siinä olisi voinut yöpyä useampikin. Mulla oli vain ohut makuupussi matkassa, joten laitoin suosiolla teltan laavun lähelle pystyyn.

Voiko laavu enää olla upeammalla paikalla!

Tilko on kyllä mitä parhain retkikamu. Se makoili aloillaan vaiti turhia vouhkaamatta, kun emäntä pystytti teltan ja sytytti nuotion. Siinä me sitten kylki kyljessä paistettiin makkaraa ja nautittiin yhdessäolosta. Päivä oli ollut aika raskas koiralle ja se nukahtikin nopeasti laavun perälle.

Pällistelijä Pallistajalla ;)

Savu menee silmiin.

Silmä painaa paimenpojalla, raskas päivä takana.

Väsyttää...

Eeron kairat

Mä ihailin hiipuvaa päivää ja upeaa auringonlaskua. Keittelin vielä kahvit ja huokailin... tämä se on elämää!

Maisemakahvila

Auringon laskettua alkoi tulla vilu ja painuttiin telttaan unten maille. Yöllä heräsin sateen ropinaa, mutta käännettiin Tilkon kanssa vain kylkeä. Mitä sateesta, meillä oli hyvä tässä ja nyt.

Seuraava aamu valkeni pilvisenä.

Retken jälkeen taas paimennushommiin. Tähän päättyikin sitten kesän lammasleirit, kivaa on ollut!