Mäkrän polku Kolilla

Tilkolla oli sukukokous Kolilla kasvattajan luona elokuun alussa. Päätimme lähteä paikalle paria päivää aikaisemmin, jotta ehtisimme tutustua Koliin patikoiden. Perille päästyä isännän selkä temppuili taas sen verran ilkeästi, että lopulta repun heitin selkään minä ja läksin Tilkon kanssa kahden päiväretkelle. Koiruuden syntyseutu on mielettömän hieno paikka.

Tilko synnyinseutunsa upeissa maisemissa

Koko aamun oli sadellut, mutta lähtöhetkellä sade onneksi hellitti. Jätin auton ns.alapihan parkkialueelle ja jatkoin tästä jalkaisin kohti Mäkränahoa. Polku oli helppokulkuinen ja sateen raikastama ilma siivitti meidän askeleita.

Mikäs tässä on kulkiessa!

Mäkränaholta alkoi nousu Mäkrävaaralle ja jyrkkä se oli. Sateen liukastamat kivet ja juurakot asettivat oman jännitysmomenttinsa kapuamiseen.

Tää on aikas luikas...

Ennen huippua polku vain jyrkkeni.

Kun päästiin Mäkrän huipulle ihailemaan maisemia, taivas aukeni! Niinpä tietysti! Kaukana kuitenkin näkyi kirkasta taivasta, joten kyseessä oli kuuro, joka menisi kohta ohi.

Satutko muuten huomaamaan, että täällä sataa?!?!?!

Kiertelin ja kaartelin ja popsin mustikoita odotellen sateen loppumista. Kohta taivas selkenikin ja kuinka hieno hetki se olikaan! Mustat pilvet jatkoivat matkaansa ja perässä tuli upeita roikkupilviä, kuin savua ilmassa.

Järnefeltin mänty

Sataa sataa ropisee, pili pili pom...

Hei, nyt hellää sade!

Mustat pilvet jatkavat matkaansa...

Sinistä taivasta näkyy jo!

Roikkupilvet seuraavat ohimennyttä sadetta.

Mäkrältä laskeuduttiin alaspäin ja kohti Ikolanahoa. Ihana valo siivilöityi puiden oksien läpi polulle ja toi sammaleen tumman vihreyden esiin. Kiiruhdettiin evästelemään tummien pilvien taas vallatessa taivasta. Tulipaikalla saatiin hetki olla omissa oloissa, sitten paikalle tuli muutama muukin patikoija.

Evästelemään!

Upea valo siivilöityi oksien läpi.

Vanhassa on ajan patinaa.

Ikolanahon vuokrakämppä

Sateen jälkeen

Hetki turistiin toisten kanssa ja kun alkoi vaihteeksi ripottamaan vettä, jatkoin Tilkon kanssa matkaa. Kuuro meni nopeasti ohi ja käytiin vielä huiputtamassa 'pakolliset' Ukko-, Akka- ja Paha-Koli.

Paha-Kolille matka vie!

Taasko sieltä tulee sade!!

Pielisen kauneutta

On the edge!

Pappia ei tarvittu!

Ukko-Kolilla olikin paljon väkeä. Suurin osa Kolin kävijöistä taitaa käydä noilla kolmella huipulla ihailemassa kansallismaisemaa eikä jatka edemmäs kansallispuistoon. Upeat oli näkymät ja olisi ollut kiva kiertää pidempi lenkki, mutta aika ei riittänyt. Jäipähän jotain seuraavaan kertaan!

Kansallismaisema