torstai 13. heinäkuuta 2017

Pohjoisen turnee päättyy vol.4, kotimatka

Norja oli nähty tältä erää ja kotimatka alkoi. Meillä oli vielä muutama päivä varaa olla reissussa ja koukattiin Saariselän kautta. Siellä oli yllättävän paljon porukkaa. Olin kuvitellut, että heinäkuu on hiljaista aikaa. Ehkä siksi, että olen itse tähän asti vältellyt pohjoista keskikesän aikaan johtuen hyttysistä. Nyt, kun täällä asutaan, niin niitä täytyy vain kestää. Joku viisas on sanonut, että se on vain mielentila. Että itsensä hallitsemalla (vai hillitsemällä) tulee itikoiden kanssa toimeen eikä ne häiritse. No, nyt poikettiin kotimatkasta mielenhallintaan...takaisin asiaan. Niin, Saariselällä oli väkeä ja viikon hiljaisuuden jälkeen, se tuntui häiritsevältä. Tänne kuitenkin jäätiin muutamaksi yöksi, nähtiin kavereita ja käytiin tunturissa.

Valtaisa Auroratupa

Iisakkipään luontopolku kuljettiin helteisenä päivänä eikä olisi millään jaksanut. Oli liikaa vaatetta päällä ja koirat oli läkähtyä kuumuuteen.

Pulahdus ja matka jatkuu


Hissukseen mentiin eteenpäin ja tunturissa pidettiin pidempi tauko.

Onneksi tunturissa tuuli edes hiukan

Kuuma on, nyt ei jakseta!

Paluumatkalla ihmettelin reitin uusia merkkejä. Sinällään nättejä, mutta ne opastavat kummasti. Merkeissä lukee koko ajan Iisakkipää, vaikka oltiin jo tulossa tunturista pois kohti Saariselän kylää. Jos näitä merkkejä seuraa eikä katso karttaa, niin on varmasti ihmeissään ja kohta eksyksissä!

Ylös tai alas, aina menossa Iisakkipäälle?!?

Kyläkeskus

Kävin vielä illalla kuvausreissulla Aurorapolun suunnalla ja taas ihmettelin uuden reitin uutta siltaa. Se on kaikessa kaameudessaan koiranomistajien painajainen. Ainakin meillä nuoremmalle koiralle tekee tiukkaa ylittää metalliritiläisiä siltoja ja pitkoksia. Tähänhän voisi laittaa keskelle tai reunaan kapean puukaistaleen, josta tassutella yli!

Tätä ei ole tehty tassuille!

Metsätähti

Mustikka kukkii

Kurjenkanerva

Illalla keli muuttui täysin! Lämpötila laski hetkessä kymmeneen asteeseen ja vettä tuli taivaan täydeltä. Sade jatkui kuurottaisena vielä seuraavana päivänä, mutta se ei haitannut. Koti kutsui!

Ja nää reppanat oli ilman vettä pitkän tovi, kato kävi :(


2 kommenttia:

  1. Samaa mieltä tuosta sillasta. Ja muista rautasilloista ja rappuvirityksistä, mitä on ilmestynyt luontokohteisiin varsinkin Lappiin enenevässä määrin. Koiranomistajan painajaisia, eivätkä ne muutenkaan silmää hivele...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Pyhälle on tullut metallisia 'pitkospuita', joita ei ole kiva itsekään kävellä. Suuntaus on huono...

      Poista