Joskus eteen tulee kuitenkin kiusaus, joka vie mennessään. Metsä! Jonkun mielestä se saattaa näyttää synkältä ja pelottavalta, minua se vetää puoleensa. Kuulen sen kutsuvan, houkuttelevan luokseen.
Käännän sukset kohti metsän porttia ja hiihdän tummaan syliin. Hiljaisuus ympäröi minut, ei tunnu tuulenväre, ei kuulu linnunlaulu. Muutun osaksi metsää, olen yksin mutten yksinäinen. Metsänhenki suojelee minua :)
Mistäkö mieleni lähti metsään. Luin HS.fi -sivustolta metsän parantavasta vaikutuksesta ja voin vain yhtyä tähän. Metsä ja yleensäkin luonnossa liikkuminen rauhoittaa ja laskee verenpainetta. Mene metsään ja kulje omaan tahtiisi. Katsele ympärillesi ja anna mielikuvituksen laukata. Metsässä näet vaikka mitä, jos vain niin haluat!
Hesarin (3.3.2017) juttu löytyy täältä:
Terveydenhoidon uudet tuulet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti