Lumikengin Ämmänvaaralla

Käytiin tutkimassa uusia paikkoja, tällä kertaa kohteena oli Ämmänvaaran näköalapaikka.

Päivästä oli luvattu aurinkoista, mutta aamu valkenikin pilvisenä ja pakkasmittari näytti -15 astetta. Mietin retken vaatetusta. Reppu selässä lumikengin liikkuessa tulisi kuitenkin lämmin, mutta olisiko kuoritakki sittenkin liian ohut? Siinä aamukahvin lomassa asioita pohtiessa taivas selkeni ja aurinko näyttäytyi. Se ratkaisi asian. Kuoritakki päälle, paksumpi fleece alle ja ohut untsikka taukotakiksi mukaan. Jos suunniteltu reitti olisi kulkematon, niin hiki tulisi varmasti. Eväät ja kamera vielä reppuun, Tilko mukaan ja autolla matkaan. Poimin kyliltä kaverin kyytiin ja suunnattiin kohti Ämmänniemeä.

Niemen päässä on korkea vaara, Ämmänvaara, ja siellä näköalapaikka. Huipulle menee merkitty reitti ja meidän onneksi merkit eivät olleet peittyneet lumeen. Joku oli kulkenutkin aiemmin reittiä pitkin, niinpä meidän oli helppo seurata polkua. Ura oli pehmeä, joten lumikengät jalkaan ja menoksi.

Reittimerkki näkyy

Näköalapaikalle oli 1,3 km ja polku nousi loivasti mutkitellen ylöspäin.

Huipulla on pieni näköalatasanne, mutta nyt se oli hautautunut lumeen. Ja ne maisemat! Puiden lomasta aukeni upea näkymä järvelle ja kaupunkiin, kaukana horisontissa näkyi Pyhä-Luoston tunturit. Näkymä veti sanattomaksi!

Siellä se Pyhä on!

Kelkkailijoita kaukana jäällä

Aikamme ihasteltuamme maisemia, jatkoimme matkaa. Kuljimme samaa reittiä takaisinpäin polkujen risteyksessä olleelle kyltille ja suuntasimme siitä kelkan jälkeä seuraillen alaspäin kohti rantaa ja eväspaikkaa.

Rannalla on laavu sekä puucee. Ja taas, voi mikä paikka! Edessä avautui aurinkoinen näkymä järvenjäälle ja vastapäiselle niemelle. Jokunen kelkka ajoi kaukaa ohi ja jossain näkyi pilkkijöitä. Mikäs täällä oli evästellä ja nauttia sunnuntaipäivästä. Paikkahan tuntui olevan  melkein pyhä!

Emme tehneet tulia, ja jossain vaiheessa tulikin vähän vilu. Lumikengät jalkaan ja eteenpäin. Hanki kimmelsi kuin pinnalla olisi ollut miljoonia timantteja. Se houkutti meidät jatkamaan kulkua järven jäälle.

Vilkaisimme vielä taaksepäin laavun suuntaan ja onneksi teimme niin. Auringonpaiste teki vaarasta uskomattoman kauniin. Voisiko enää olla parempaa paikkaa laavulle!

Seurasimme kelkan jälkeä, joka johti meidät mökkitielle, ja siitä olikin enää lyhyt kävely autolle.

Ämmänvaara teki minuun vaikutuksen. Tänne me vielä Tilkon kanssa palaamme!