Montaa on kokeiltu ja moni on huonoksi todettu. Rukka pyörii päällä, Hurtan koot ei vain sovi...lopulta retkivaljaaksi löytyi Julius K9. Se on kuitenkin varsin tukevaa tekoa ja normilenkille kaivattiin kevyempää. Lisäksi kovalla pakkasella huomasimme, että koira palelee sen kanssa. Toimiko iso valjas kuin kylmävaraaja...? Siltä ainakin vaikutti, kun koira melkein hytisi se päällä.
Kyselin porokoirien omistajilta kokemuksia ja ykköseksi nousi Zero DC Short -valjasmalli. Se tilattiin ja omasta mielestäni se on lenkkivaljaaksi aika hyvä. Koira ei vain tykkää mallista ja vierastaa sitä. Totuttautuminen siihen siis jatkuu, mutta tämäkään valjas ei sovellu vetämiseen. Vielä oli edessä vetovaljaan löytyminen.
Netistähän löytää vaikka mitä, mutta kun pitäisi päästä sovittamaan valjasta. Rovaniemellä käytiin, mutta sieltäkään ei löytynyt mitään. Kuinka ollakaan, täällä paikallisessa eräliikkeessä myydään myös koiratarvikkeita ja siellä oli hyllyssä vetovaljaita! Yhtä kokeiltiin, ja avot. Sehän istui ja selkäosan pituus oli sopiva. Tilko oli aika alistuneen oloinen kaupassa, taisi ajatella että 'taasko tätä valjasshouta, en tykkää.' Emäntä taas oli riemastunut, vihdoinkin sopivat, ei muuta kuin äkkiä kassalle ja Jokke-valjaita testaamaan käytössä.
Unnan kanssa olen hiihtänyt jo useamman talven, mutta nyt oli Tilkon neitsythiihto edessä. Laitoin herralle kaulapannan kaulaan ja jemmasin valjaat reppuun. Mokoma kun on ottanut nokkiinsa kaikista valjaskokeiluista niin, että nyt kun se näkeekin valjaat, niin ipana katoaa jonnekin pöydän alle jemmaan. Huijaus onnistui, ja se lähti tyytyväisenä ovesta ulos. Haettiin vielä kellarista sukset ja lähdettiin matkaan. Laitoin ensin sukset jalkaan ja annoin koiruuden tutustua härpäkkeisiin. Sitten kaivoin valjaat repusta ja kun Tilko ne näki, niin johan se oli pinkomassa toiseen suuntaan. Mikä ihme siinä onkin, että se inhoaa valjaita noin kovin?! No, inhoamisesta huolimatta se kuitenkin antaa pukea valjaat päälle ihan nätisti, alistuu vain tilanteeseen.
Kun valjaat oli yllä, tuli Tilko suksien väliin istumaan eikä liikkunut mihinkään. Hetken sain sitä houkutella, jotta päästiin matkaan. Mutta kun vauhtiin päästiin, niin koiruus meni innokkaana häntä pystyssä eteenpäin. Se näytti unohtaneen päällään olevat valjaat ja nautti vauhdikkaasta menosta.
Ja se tosiaan veti, ei pysähtynyt kun remmi kiristyi. Välillä mentiin sivusuunnassa pupun jälkien perässä ja kohta toiseen suuntaan peuranjälkiä haistellen, mutta pääosin suunta oli eteenpäin.
Homma sujui ja hiki tuli, tosi nastaa yhdessä tekemistä. Näen jo karavaanimme keväthangilla ahkiovaelluksella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti