Lutuset Kiilopäällä

Suomen Latu järjesti Kiilopäällä päivän kestävän lumiturvallisuuskurssin , joka oli kaikille avoin. Itseäni aihe kiinnosti näin retkeilijän näkökulmasta, siispä sinne.

Lumiturvallisuuskurssin osallistujat eli Lutuset olivat suurelta osin tulleet mukaan harrastepohjalta, mutta joukossa oli myös eräoppaita ja Lapin Pelastuskoiraporukan jäseniä. Yksi nelijalkainen etsijäkoiraharjoittelijakin oli matkassa ja sekin pääsi treenaamaan.

Keli oli kurssipäivälle mitä parhain ja samalla otollisin lumivyöryille. Edellispäivän lumimyräkkä hirmuisen tuulen kanssa ja nopeasti kovasta pakkasesta nollaan vaihtunut keli oli muuttanut lumiolosuhteita. Lapin tuntureilla oli nostettu lumivyöryriskiä kohtalaisesta huomattavaan ja Kilpisjärven alueella suureen. Onneksi meidän harjoitukset tehtiin loivalla rinteellä eikä vaaraa ollut.

Päivän aikana kuunneltiin luentoa ja katsottiin karmeita tositilanteissa kuvattuja videopätkiä, joissa laskijoita hautautui lumivyöryn alle. Luonnonvoimat näytti mahtinsa, osa uhreista menehtyi, joku selvisi lähes pelkällä säikähdyksellä.

Koko päivää ei kuitenkaan seurattu kalvosulkeisia vaan päästiin treenaamaan ulos hankeen. Testattiin sondeja, joilla etsitään lumen alle hautautuneita uhreja. Lapioitiin lunta, jotta saataisiin kuvitellut uhrit mahdollisimman nopeasti hangen alta.

Kun nämä olivat jotenkuten hallussa, otettiin esiin piipparit.

Kouluttajat olivat piilottaneet hankeen muutamia piippareita, mitkä lähettivät signaalia meidän etsijöiden laitteisiin. Äänen ja laitteen ilmoittaman matkan ja nuolen mukaan lähdettiin etsimään. Kun oltiin todella lähellä 'uhria', piippari huusi kovaa. Sitten laite vain vielä lähemmäs lumenpintaa etsimään kohdetta. Kun kohde löytyi, kokeiltiin sondilla oliko lumen alla tosiaan jotain. Piilotetun piipparin päällä oli kova levy ja kun sondi osui siihen, tiesimme uhrin löytyneen.

Harjoituksia vaikeutettiin tämän jälkeen. Meidät jaettiin neljään ryhmään ja jokainen ryhmä teki toisilleen kouluttajan ohjeiden mukaan etsintäradan. Etsittiin, sählättiin ja lopulta löydettiin uhrit. Joku olisi varmaankin tositilanteessa ehtinyt menehtyä, mutta suurin osa olisi selvinnyt. Vyöryn alle jäänyt uhri tulisi saada lumen alta esiin 15 minuutissa. Jos aikaa kuluu enemmän, vähenee uhrin mahdollisuus selviytyä hengissä. Karua todellisuutta! Harjoitus oli kaiken kaikkiaan hyvä, oli opettavaista päästä itse tekemään ja toimimaan.

Seuraavana aamuna olikin edessä kotiinlähtö. Lyhyt käynti Saariselällä oli ohi, taakse jäi tunturit, sielunmaisemani...