Tänään 4.2. vietettiin vuoden ensimmäistä Luonnon Päivää. Halusin kokeilla jotain uutta ja sitä oli tarjolla Pyhällä. Päivän nimi oli 'Sukella talveen' ja mahdollisuus erilaisten lumilajien kokeiluun. Meikä lähti testaamaan läskipyörää.
Maastopyöräily on vanha harrastukseni, mutta fatbikella en ole koskaan ajanut, en edes istunut satulassa. Nyt oli oiva tilaisuus lähteä porukan matkassa ohjatulle lyhyelle polkaisulle.
 |
| Ajopelit valmiina lähtöön |
Päivä oli varsin pilvinen ja tuuleton. Pyhän huippu oli kadonnut pilviverhon ja sumun taakse.
Pyhälle on tehty latujen ohella hyvä pohja kävelyä ja fillariajoa varten kansallispuiston alueelle. Matkaan lähdettiin Luontokeskus Naavan pihalta ja ensimmäiset muutama sata metriä poljettiin pyörätietä pitkin.
 |
| Luontokeskus Naava |
Pyörätieltä käännyttiin ladun varteen ja sukellettiin Pyhä-Luoston kansallispuiston alueelle. Alkuun mentiin latureittiä pitkin, josta sitten käännyttiin varsinaiselle reitille. Pyörät nostettiin varovasti perinteisen ladun yli, jottei vahingossakaan rikottu latua. Edessä oleva polku oli kelkan tekemä ja kulkijoiden talloma, tällä hetkellä ihan ilman lumikenkiäkin kuljettava reitti. Ja se kantoi hyvin läskipyörää.
 |
| Ohjeistusta...edessä mäkistä maastoa, pidetään välimatkaa toisiimme. |
Fillari, joka mielestäni näyttää aivan tajuttoman painavalta, olikin käytössä varsin kevyt ja ketterä. Leveä ohjaustanko oli alkuun outo, kun olen tottunut huomattavasti kapeampaan. Se vaikutti myös ohjaamiseen. Itsestäni tuntui, että piti enemmän ohjata pyörää kuin mitä omalla kapeampi tankoisella maastopyörällä.
 |
| Meitsin menopeli! |
Vaihteleva polku jatkui Tiaislaavulle, josta etenimme Tunturiaavan lintutornille. Suolla kulkee lumettomana aikana pitkokset ja fillarireittimme kulkikin nyt osin lumisten pitkosten päällä, osin vieressä. Jos täällä etupyörä ohjautui ohi polun, upposi lumeen.
 |
| Nyt ei jääty makkaranpaistoon |
 |
| Siellä ne pitkokset jossakin on...ja tunturit! |
Lintutornilla pidettiin mukava kuvaus- ja rupattelutauko. Me polkijat olimme pohjoisen asukkeja ja opas, Rebecca, oli kotoisin Barcelonasta Espanjasta. Yhteisenä polkemiskielenä oli englanti ja homma sujui mainiosti.
 |
| Pilviverho rakoilee |
 |
| Mihin kaikki värit on kadonneet? |
Tauon jälkeen minä polkaisin ensimmäisenä matkaan, koska halusin ennättää kuvausmielessä takaisin Tiaislaavulle. Ryhmä saapui hetken kuluttua perässäni, kuvat saatiin otettua ja taas jatkettiin yhtenä letkana kohti Naavaa.
 |
| Iloinen Rebecca johtaa joukkoa |
Paluu oli hieman ylämäkivoittoista, mutta pääsimme mäet ylös ilman mitään sutimisia. Muutama kävelijä tuli kapealla polulla vastaan, mutta hyvin mahduimme kaikki luonnon helmaan.
Kaiken kaikkiaan todella nasta kokemus, lumisukellusta ei tullut, ja edessä on varmasti uusi fatbike-retki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti