Tilko ja karhu

Tilko näki elämänsä ekan karhun!! Ensin se haukkui karvat pystyssä, sitten tuli mun jalkoihin pyörimään, kunnes päätti ottaa hatkat! Sori mami, yritä selvitä!

Ja mami selvisi, koska kyseessä oli konekarhu ;) Käytettiin Tilko eilen Pellossa petotestissä konekarhulla. Oli tosi mielenkiintoinen tapahtuma ja petotestin pitäjä ihan huippuheppu. En tiedä, nauttiko Tilko testistä, tuskin. Sen verran sitä karhu pelotti, että palautuminen testistä otti hetken aikaa.

Koiralle laitettiin pitkä liina, jota pidin ensin lyhyellä. Testikentälle oli levitetty karhunpaskaa sinne tänne ja alussa koira sai haistella kivellä olevaa läjää. Konekarhu oli tässä vaiheessa vielä piilossa verkon takana, mentiin ensin hajujäljellä. Tilkon reaktio hajuun oli voimakas ja se lähti heti jäljelle.

Mutta sitten tuli karhu! Laskin liinan löysälle, koira saisi paeta ja liikkua liinan mitan puitteissa. Hissukseen konepeto liikkui meitä kohti. Tilko säpsähti sen nähdessään ja sen koko selkäkarvasto nousi pystyyn. Se siirtyi mun ja karhun väliin ja aloitti heti haukun. Minä en sanonut koiralle mitään, seurasin vain sen reaktioita.

Karhu liikkui meitä kohti ja Tilko päätti, että parempi siirtyä mamin jalkojen taakse. Se pyrki myös jalkojen väliin, mutta siirryin samantien pois ja katsoin, mitä koiruus tekee.

Vielä se otti kaarroksen karhua päin, mutta sitten se oli sitä mieltä, että heippa mami, tää poika lähtee ja pelastaa oman nahkansa!

Karhu seuraa emäntää...

Terppa, tää poika lähtee nyt!

Juoksin liina pitkällä koiran perässä testialueen reunalle. Kun testaaja tuli meidän luokse kertomaan testin tuloksia, oli Tilko visusti mun jalkojen välissä ja tuijotti vain jo verkon taakse jätettyä karhua.

Tuuli toi hajun oikeaan suuntaan eli siihen, missä koirat odottivat vuoroaan. Tilkon nenä kävi kovin vielä jonkin aikaa testin jälkeen ja testaaja totesikin, että palautuminen vaati aikaa. Kehuin Tilkoa hienosta suorituksesta ja pikku hiljaa se rauhoittui.

Testin tulos kertoo sen, että Tilko osaa pitää sopivan turvaetäisyyden petoon. Sillä on nopeat ja ketterät väistöliikkeet. Tilkolla ei ole taistelutahtoa eikä rohkeutta haastaa petoa, vaan se mieluummin pakenee ja haluaa itse säilyä hengissä. Tilkohan ei ole metsästyskoira, joten koiran kannalta se toimi oikein. Oma henki ensin, omistajiahan saa uusia ;)

Nyt tiedän, että jos Tilko mettässä yhtäkkiä aloittaa haukun karvat pystyssä ja ilmoittaa mulle, että pitäisi lähteä toiseen suuntaan, niin ihan varmasti otetaan yhdessä takapakkia!

Pitäkää petonne!