Kirsunmitan edellä - koiramaista retkeilyä ja matkailua

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Täysikuu

Vietettiin Unnan kanssa upea viikonloppu kavereitten mökillä. Nyt nähtiin täysikuu, mutta ilman kuunpimennystä!

Illan hämärä luo tunnelmaa.

Edellisyönä etsittiin kuuta taivaalta, mutta sitä ei näkynyt. Tänään täysikuu mollotti ja loi järvelle kauniin kuunsillan.

Unnan lempipaikka löytyi yllättäen laiturilta. Sieltä oli hyvä seurata maailmanmenoa.

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Taisi olla täydellinen kuunpimennys, kun mitään ei näkynyt! Kapusin yölenkille tunturiin Unnan kanssa ja vaikka kuinka tähystelin joka suuntaan, niin ei, kuuta ei vain näkynyt. Sen sijaan upea auringonlasku korvasi kuun aiheuttaman pettymyksen.

Missä lie kuu luuraa?

Viimeiset auringonsäteet Ukko-Luostolla.

Aurinko painuu mailleen.

Toisaalla näyttää tapahtuvan jotain mielenkiintoisempaa.

No joo, on se hieno auringonlasku.

Päivä päättyy, mutta vain hetkeksi. Päivän pituus on yhä noin 20 tuntia ja yölläkin on vain hämärää, ei vielä pilkkopimeää.

Sinne se katosi, eiköhän painuta pehkuihin mekin! Hyv yötä kaikille!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Marjaretki

On se aika vuodesta! Suolta ja metsästä löytyy kullankeltaista ja sinistä superfoodia. Helteistä mustikka on ottanut nokkiinsa ja marjat näyttää jäävän aika pieniksi. Jospa tänään alkaneet sateet vielä auttaisi kasvua.

Kävin Tilkon kanssa lähisuolla tarkistamassa hillatilannetta. Mulla oli repussa pikkupurkki matkassa ja sehän tulikin hetkessä täyteen. Painostava ilma ja sadekuurot ei haitanneet, kun keltainen kiilto silmissä rynnin suolla mättäältä toiselle. Tilko seurasi rauhassa mukana ja näytti välillä aavistuksen kyllästyneeltä.

Iltasella palattiin takaisin suolle ja nyt olin varustautunut useammalla kipolla. Yhden sain täyteen, sitten alkoi ukkonen jyristä siihen malliin, että oli parasta poistua paikalta. Ensi viikolla homma jatkuu!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Huh hellettä!

Sanon aina, että keleistä ei saisi valittaa, koska niillehän ei voi mitään! Siitä huolimatta, nyt kyllä vingun ja valitan! Yli kolmessakympissä pyörivä helle on jymähtänyt Lapin ylle ja elo on aika tuskaa. Jos itse edes jotenkin tässä selviää, niin koirilla on olo koetuksella. Kovasti on kahlailemassa käyty, mutta ei siellä vedessäkään voi koko aikaa olla. Unnan paksu turkki ei tahdo kuivua millään ja seurauksena on kapsutus ja ihon näkräily. Hot spotteja ei onneksi ole ilmaantunut. Tilkon turkki kuivuu hetkessä eikä sillä ole samaa ongelmaa.

Säätiedotuksen mukaan helpotusta helteeseen ei toistaiseksi ole luvassa. Näillä siis mennään, kun muutakaan ei voi! Paitsi unelmoida talvesta!

Vappuna oltiin vielä lumilla!

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Synttärisankari Unna

Meidän rinsessa Unna täyttää tänään 10 vuotta! Päivänsankari sai herkutella maksalaatikkokakulla nakkikynttilöin. Juhlat vietettiin perhepiirissä 😊

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Juhannusta!

maanantai 28. toukokuuta 2018

Lintubongarit liikenteessä

Käytiin isännän kanssa lähikylässä kuvausreissulla ja otettiin karvakasat matkaan mukaan. Luusuan kylän Kulmunginniemi on pitkä patopenger, jossa olen antanut koirien juosta vapaana.

Vesi ympäröi kolmelta suunnalta ja sen muutaman kerran, kun on täällä aiemmin käyty, ei muita kulkijoita eikä poroja ole näkynyt. Niemellä on laavupaikka rannalla ja lintutorni. Tulia ei nyt metsäpalovaaran takia saa tehdä, joten keskityttiin torniin.

Me mitään lintutuntijoita olla, mutta kivahan se on tiirailla, josko jotain näkyisi. Tällä kertaa näkyi vain tiiroja ja maasta löydetty munankuori.

Koiruudet, varsinkin Unna, tykkää kovasti lintutorneista.

Sen päätä ei huimaa kiivetä jyrkkiä rappuja ylös eikä alastulokaan tuota isolle koiralle ongelmia. Unna, joka pelkää monia ihmisen aiheuttamia ääniä ja jälkiä, on toisissa asioissa käsittämättömän rohkea. Siinä, missä Tilkoa jännittää erilaiset sillat, porskuttaa neiti vain menemään. Torniin kiipeämisen se on tainnut ipanalle opettaa, sekin kun nykyään haluaa kavuta ylös.