Metsiemme sielunlintu

Kuukkeli on kairankulkijan kaveri. Sen kaunis ja hiljainen kujerrus kuuluu tulipaikalla ja kohta se lentääkin retkeilijän lähelle herkkujen toivossa.

Kuukkelia kutsutaan metsiemme sielunlinnuksi. Ennen uskottiin, että kun metsästäjä kuolee, siirtyy hänen sielunsa kuukkeliin.

Kuukkelia pidetään myös onnenlintuna. Jos linnun tappaa, katoaa sen tappaneen henkilön metsästysonni ikuisiksi ajoiksi.

Etelä-Suomesta ovat vanhat metsät lähestulkoon kadonneet, sitä myöten myös kuukkelit. Paikkauskollinen lintu tarvitsee vanhoja puita suojakseen eikä se lähde hevin ylittämään aukeita paikkoja. Upeassa elokuvassa 'Metsän tarina' kuvattiin eteläkarjalaista vanhaa metsää ja siellä asustelevia kuukkeleita. Nyttemmin metsä on hakattu ja kuukkelit hävinneet. Kuukkelimetsä kaadettiin

Tätä pyöreäpäistä lintua pidetään Lapin lintuna, mutta se on myös Kainuun maakuntalintu. Sekä Pyhä-Luoston kansallispuiston tunnuslintu. Odotan seuraavaa retkeä ja kohtaamista ystäväni kanssa.

 

Lokakuinen Saariselkä

Tehtiin loppuviikosta parin päivän reissu Saariselälle. Keli on mitä hienoin, yöpakkasia ja päivällä aurinkoista.

Päivän aurinko ei jaksanut sulattaa pikkuisten purojen jäitä.

 

 Ipana närkästyi, kun se jätettiin kuvaushetkeksi repun seuraksi.

.
Toinenkin möksähti, kun ei saanut kuvauspalkkiota. Unna tuumasi, että istumalakko on paras keino saada namia.

Ei oo reiluu!

Palo-ojan kodalla oli melkein röyhkeitä kuukkeleita. Ne lehahtelivat ihan pään yläpuolelta ja vaativat herkkuja. Yksi niistä näytti olevan rengastettu ja sillä oli varsin myrtsi ja käskevä ilme!

 



Kahvihetki, paras hetki.

 

Kaverukset ovat selvästi jotain vailla.

Prospektorin kaivoksella etsittiin 1900-luvun alussa kultaa sitä kuitenkaan löytämättä. Pari vuotta kaivosväki jaksoi uskoa mahdolliseen kultalöytöön, mutta sitten kaivos suljettiin.

Kauniit auringonlaskut tuudittivat retkeläiset uneen.

Aurinko houkutti tunturiaavalle

Lumisade loppui eilen illalla ja tänään olikin sitten aivan mahottoman upea päivä! Aurinko paistoi ja hanki häikäisi ihan kuin keväällä. Kävin Tilkon kanssa kiertämässä taas Pyhän tunturiaavan lenkin. Maisema oli niin erilainen kuin eilen.

Hotelli Helpotus

Häikäisee kuin kevätaurinko!

Joka kerta tämä näkymä sävähdyttää.

Lintutornin rappuset oli jäässä, joten ipana jäi alas odottamaan.

Tilko on vaikea kuvattava mustan värinsä takia. Onneksi valo joskus osuu sopivasti herran kuontaloon ja kuviin saa silmätkin näkyviin.

Joku vain ei osaa arvostaa kuvaajaa.

Mutta mamma ei anna periksi!

Suolampi on jäässä ja joutsenet lähteneet muuttomatkalle. Kevätmuuttoa odotellessa.

Rappuset laskeutuivat lumiseen viidakkoon.

Luonnon omat koristeet ovat ne kauneimmat.

Lehtipuut ei luovuta. Ehkä ne tietää, ettei vielä ole talven aika.

 

Ensilumen huumaa

Ensilumi satoi eilen ja tänään on valkoista ihanuutta saatu lisää! Märkäähän tuo on eikä suksilla vielä pääse liikkumaan, mutta kävelyä nuoskalumi ei estä. Kumpparit jalkaan ja ulos patikoimaan. Toissa päivänä ihailtiin syksyn värejä, tänään maailmasta oli värit kadonneet. Maisema oli kauniin mustavalkoinen.

Koivu pitää vielä sinnikkäästi kiinni lehdistään.

Unnakin erottui harmaasta maisemasta.

Tunturiaapa, suosikkipaikkani!

Maisema kuin maalaus.

Mehän ollaan maiseman väriläiskät!

Tulta voisi tuijottaa vaikka kuinka kauan. Eläväiset liekit vangitsevat katseen ja vievät ajantajun.

Karvakasatkin tykkää olla tulilla, koska se tietää evästä :)

Ystävämme kuukkeli tuli tervehtimään, mutta jäi tällä kertaa ilman herkkuja.

Ensi viikoksi on luvattu lämmintä keliä, se taitaa olla tämän lumen surma. Värikkäät lehdet päässevät vielä näyttämään loistoaan ennen kunnon talven tuloa.